Tällä viikolla vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa jo 27. kertaa ja näin lumien väistyttyä työmatkapyöräilijöitä näkyy katukuvassa taas enemmän. Myös itse kuulun työmatkapyöräilijöiden moninaiseen joukkoon. Olen pienestä asti kulkenut pyörällä kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin –oli kesä tai talvi, keli mikä hyvänsä. Malli pyörällä kulkemiseen on tullut omilta vanhemmiltani, jotka sinnikkäästi ovat kulkeneet pyörällä töihin ympäri vuoden. Opiskeluaikanani Jyväskylässä polkupyörä oli oikeastaan ainut väline millä pääsi kulkemaan, sillä bussikortti tuntui turhan kalliilta investoinnilta opiskelijalle. Työelämään siirryttyäni jatkoin valitsemallani linjalla, sillä työmatkat ovat olleet näppärän lyhyitä muutaman kilometrin mittaisia matkoja.
Viikko sitten tein paluun työelämään (ja työmatkapyöräilyyn) reilun vuoden tauon jälkeen, jonka vietin lapseni kanssa kotona. Samalla työmatkani lähes triplaantui aikaisempaan verrattuna. Täytyy myöntää, että lastenvaunujen työntelystä kertyneet kilometrit eivät olleet kasvattaneet pyöräilykuntoani, mutta nyt toisella työmatkapyöräilyviikollani reidetkin alkavat taas päästä jyvällä tästä hommasta. Pyöräilykunto kasvaa kohisten!
Työmatkapyöräilyllä on monia positiivisia vaikutuksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin laajemminkin yhteiskuntaan, niin ympäristön kuin terveyden näkökulmasta katsottuna. Minulle työmatkapyöräily on hengähdyshetki työ- ja perhe-elämän välimaastossa, aikaa omille ajatuksille tai vaikka kauppalistan suunnittelulle sekä elintärkeää kuntoilua -jota ei liiemmin jumppasaleilla ole nykyisin aikaa harrastaa. Plussaa on se, että pyörälle ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa ympäri ruutukaavaa ja että pyöräilystä aiheutuvat kustannukset ovat todella pienet. Suosittelen lämpimästi työmatkapyöräilyä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Pieni varoituksen sana kuitenkin loppuun: pyöräily keväisessä auringonpaisteessa lintujen visertäessä, vienon tuulenvireen puhaltaessa saattaa aiheuttaa endorfiinihumalan kaltaisen tilan. Ja vaikkei aurinko aina paistakaan ja välillä sataa vaakatasossa räntää, niin perille päästyä ja kuiviin vaatteisiin sujahtaessa on aina voittajafiilis!
Ellinoora Ojala, terveyden edistämisen suunnittelija
Twitterissä: @EllinooraO
Kuvat: Anssi Kekkonen
