Viime aikoina olemme saaneet kuulla tutkimistuloksista, joiden ei pitäisi jättää ketään välinpitämättömiksi. THL:n ja Turun yliopiston tutkimus osoitti, että vauvaiän köyhyys on yhteydessä heikkoon koulumenestykseen, jopa koulun keskeyttämiseen. Jyväskylän yliopiston tutkijat viestivät, että vanhempien uupumus vaikuttaa olennaisesti lasten hankintaan. Väsyneet ihmiset eivät jaksa ryhtyä vanhemmuuden vastuulliseen rooliin.
Arvostetut tutkimusorganisaatiot ovat tuottaneet eittämättä pätevää tietoa yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Kun valtionhallinnossa ja muussakin päätöksenteossa on korostettu tiedolla johtamisen merkitystä, herää kysymys tuotetun tiedon vaikuttavuudesta. Poliittisten päätösten perustuessa erilaisiin arvoihin ja näkemyksiin saattavat tutkimuksen tuottamat tiedot jäädä hyödyntämättä tai ne tulevat suorastaan torjutuiksi.
Hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä on olemassa runsaasti tietoa. Jos kaikki ihmiset pystyisivät toimimaan tuon tiedon varassa, olisivat monet ongelmat nykyistä vähäisempiä. Mutta miksi sitten näin ei tapahdu?
Ihmisten asemat yhteiskunnallisessa todellisuudessa ovat sangen poikkeavat. Hyvin toimeentulevien, terveiden ihmisten on vaivatonta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Mutta entäpä jos vakava sairaus tai lohduton köyhyys iskee yllättäen. Silloin tarvitsemmekin toisten apua. Ja sitä varten jo useat sukupolvet ovat rakentaneet omaa hyvinvointiyhteiskuntaamme.
Viimeistään koko maapalleroisemme ihmisten kohtaloita havainnoidessamme huomaamme, että mahdollisuutemme hyvinvointiin ovat sangen poikkeavat. Yksilön vallassa ei ole terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen etenkään, jos satut asumaan sota-, kriisi- tai köyhyysalueilla.
Tiedolla johtaminen on siten hyvin suhteellista. Ensinnäkin se on rakenteellinen kysymys. Eri tilanteissa olevat yhteiskunnat kykenevät käyttämään – ja myös tuottamaan – eri tavoin tietoa. Näin tiedon merkitys on aina tilannesidonnaista. Toiseksi suhtautumisemme tietoon vaihtelee. Osalle ihmisistä ja jopa organisaatioista ilmastonmuutos on pelkkää ”huuhaata”, josta ei tarvitse välittää. Kolmanneksi ihmisten mahdollisuudet tiedon hyödyntämiseen ovat poikkeavat. Tämän vuoksi terveyskäyttäytymisen näkeminen pelkästään yksilöllisinä valintoina kuljettaa helposti syyllistämisen poluille.
Huomattavassa määrin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi perustuu tuotettuun tietoon ja sen pohjalta tehtyihin ratkaisuihin. Kansanterveyden edistäminen tai neuvoloiden kullanarvoinen työ käynnistyivät ymmärryksestä siitä, että ihmisistä pitää huolehtia kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Ja kun näin ajatellaan sitoudutaan myös vaalimaan ihmisten tasa-arvoisuutta eli sitä, että ”jokainen ihminen on laulun arvoinen”.
Nykytodellisuudessa liikkuu jatkuvasti manipuloitua tietoa, väärennöksiä ja huijauksia. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että tieteellistä ja eettisesti vastuullista tietotuotantoa resursoidaan riittävästi. Tarvitsemme myös jatkuvasti tietoa yhteiskunnan isoista rakenteellisista kysymyksistä, jottemme syyllistäisi yksittäisiä ihmisiä.
Tiedolla johtaminen ei olekaan aivan yksinkertainen asia, sillä asioita on myös arvotettava ja niihin on otettava moraalinen kanta olipa sitten kysymys hyvinvoinnista, ympäristöstä tai liikkumisesta. Yksilöllistyneessä yhteiskunnassa kanssaihmisistä välittäminen – elivätpä he missä puolella maapalloa tahansa – on arvostettava moraalinen teko. Pohjimmiltaan me kaikki olemme samanlaisia, rajallisen ajan auringon alla elämänpolkuamme taivaltavia.
Hannu Itkonen
Liikuntasosiologian professori
Jyväskylän yliopisto
Hyvinvointi-, ympäristö- ja liikkuminen –neuvottelukunnan puheenjohtaja
