Terve lihava selviää hyvin

/

Kari


Viimeaikaisissa terveysotsikoissa on kirjoitettu laihasta lihavuudesta, joka tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että normaalipainoisella henkilöllä on pienet lihakset suhteessa rasvamassan määrään. Laihan läskin kriteerit täyttyvät, kun normaalipainoisen kehon rasvaprosentti on merkittävästi koholla, naisilla yli 35 prosenttia ja miehillä yli 25 prosenttia. Fysiologisesti tiedetään, että ihmisen lihasmassa ja voima ovat parhaimmillaan noin 30 vuoden iässä. Vastaavasti ikääntymisen myötä kehon rasvan määrä kasvaa ja lihasmassa pienenee. Sanonnassa ”lihakset tulevat ja menevät, mutta läski on ikuista” on siis totuuden siemen.

On siis itsetutkiskelun paikka! Olen nelikymppinen mies. Painoindeksini (BMI) on 27,2 eli olen kriteerin mukaan lievästi ylipainoinen, mutta 90 cm vyötärönympärykseni on kuitenkin tavoitetasossa. Kehonkoostumusmittarin mukaan kehoni rasvaprosentti on 17 ja lihastakin on 39 prosentin verran eli kehonkoostumuksen mukaan kehon rasvaprosentti on normiarvoissa ja lihasmassa hieman keskimääräistä enemmän. Näiden mittaustulosten perusteella en siis ole laiha läski, mutta olen kuitenkin suosituksiin nähden hieman ylipainoinen.

Ylipainon vakavuusasteen luokittelu on jo pitkään perustunut painoindeksiin. Ja vastaavasti vyötärönympäryksen mittauksella voidaan arvioida haitallista keskivartalolihavuutta. Kumpikaan näistä mittareista ei kuitenkaan paljasta, kuinka terveestä henkilöstä on kysymys tai mikä on henkilön toimintakyky. Lihavuutta on siten tarkasteltava muustakin näkökulmasta.
Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen on todennut (Suomen Lääkärilehti 46/2011), että lihavuutta ei tule luokitella pelkästään BMI:n perusteella, sillä lihavien kuolleisuus on enemmänkin yhteydessä liitännäissairauksiin kuin pelkästään kehon suuruuteen. Kanadalaiset tutkijoiden nimeämä EOSS-luokittelun mukaan on todettavissa, että terveiden liikapainoisten kuolleisuuden osuus ei ollut lisääntynyt 16 seurantavuoden aikana. Kuolleisuutta ei määrää kehon suuruus vaan liitännäissairaudet. Kuitenkin jo yksi liitännäissairauden esiaste (esim. glukoosinsiedon häiriö) lisää kuolleisuutta selvästi.

Ilmeisesti terveiden lihavien salaisuus piilee geeneissä ja elämäntavoissa. Geeneille emme voi mitään, mutta elintapoihimme voimme vaikuttaa. Ylös, ulos ja reippailemaan, ja muistakaa pitäkää lihaksistanne huolta. Terve lihava selviää hyvin!

Kari Hyvärinen

yhteistyökoordinaattori

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus

Terveempi Pohjois-Karjala. Tämä oli Pohjois-Karjala projektin ydin, ja samaa työtä Kansanterveyden keskus jatkaa tänäkin päivänä. Järjestämme koulutuksia ja kampanjoita, teemme yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja yhdistysten kanssa sekä vaikutamme erilaisissa tapahtumissa. Kaiken keskiössä on yksi tavoite: hyvinvoiva ihminen.