”Nythän sinun pitää syödä kahden edestä.” Tuon väittämän on kuullut varmasti jokainen raskaana oleva nainen jossain vaiheessa. Seuraava neuvoja saattaa kuitenkin antaa päinvastaisen ohjeen: ”Älä syö liikaa, ettei vauvakaan kasva liian isoksi”. Samaan hengenvetoon saatetaan antaa lisää ohjeita; muista liikkua mutta älä kyykistele äläkä kanna sitä tai tätä… Neuvojat tarkoittavat varmasti hyvää, mutta varsinkin esikoista odottava äiti saattaa olla pää pyörällä kaikkien ohjeiden ja vinkkien viidakossa.
Itse olen odotusaikana ollut todella kiitollinen julkisesta terveydenhuollosta ja sen antamasta tuesta. Neuvolajärjestelmämme on sanalla sanoen mahtava. Vaikka esimerkiksi painon ja veriarvojen mittailu tuntuukin välillä hieman kyttäilyltä, niillä on tärkeä tehtävä ja ne kertovat paljon sekä minun että vauvan terveydestä ja antavat mielenrauhan mieltä askarruttavissa tilanteissa. Lisäksi ainakin minua erilaiset mittaukset ja tarkastukset motivoivat pitämään huolta itsestään, nyt ja tulevaisuudessa.
Odotusaikana terveelliset elämäntavat ja niiden merkitys korostuu. Keskivartalon pullistuessa ja vatsalihasten kasvaessa erilleen sohvalla pitkään makoilu on myrkkyä ja kroppa huutaa lenkkiä, selkälihasten vahvistamista ja venyttelyä. Suolainen ja rasvainen ruoka turvottaa ja närästää, joten kasvikset ja hedelmät maistuvat siitäkin syystä vieläkin paremmin. Kasvava vatsa pakottaa myös hidastamaan tahtia ja arvostamaan unta ja stressittömyyttä aivan uudella tavalla. Tällä kokemuksella suosittelisinkin terveysreseptiksi, että tupla-annokset ruokaa ja liikuntaa ovat turhia, mutta levon määrän tuplaisin tai jopa triplaisin.
Mahassa kasvava ja kehittyvä lapsi on myös mainio motivaattori terveellisten elämäntapojen noudattamiseen. Lapsi ei voi vielä valita, mistä ravintoaineensa saa, joten valinta ja vastuu on minun. Jos en antaisi aivan pienelle lapselle esimerkiksi päivittäin sokerisia herkkuja ja lisäainepommeja, miksi syöttäisin niitä itselleni ja lapselleni nyt? Puhumattakaan siitä, että myrkyttäisin itseäni ja lasta erilaisilla päihteillä. Raskausaika pistää ylipäänsä pohtimaan, millaiset eväät haluaa syntymättömälle lapselle antaa ja millaista esimerkkiä haluamme antaa mieheni kanssa sitten myöhemmin; esimerkiksi maistuvatko meille monipuolisesti kasvikset, kiinnostavatko urheiluharrastukset jne.
Tämän bloggauksen myötä lopettelen terveysviestinnän parissa vierähtäneet pari vuotta ja jatkan äitiysloman kautta kohti uusia tuulia. Kiitos kaikille tämän työn tiimoilta kohtaamilleni henkilöille ja hyvää jatkoa!
Katja Reijonen
viestintäsuunnittelija
