Kuulostaa yksinkertaiselta, automaattiselta. Typerältä, tarpeettomalta ohjeelta. Paitsi että kyseessä on laitesukeltamisen ensimmäinen ja tärkein sääntö. Muista hengittää – älä siis missään vaiheessa pidätä hengitystäsi – sillä ylimääräinen typpi, jota paineilman avulla sukeltaessa elimistöösi ja verenkiertoosi kertyy, poistuu uloshengityksesi mukana. Sääntö tulee erityisen tärkeäksi silloin kun nouset syvemmältä pintaa kohti, mutta jotta tätä tärkeää asiaa ei tarvitse sen kummemmin ajatella, sääntö on: muista hengittää! Vältät sukeltajantaudin riskin, joka vakavimmillaan voi johtaa kuolemaan.
Muista hengittää on hyvä neuvo myös kuivalla maalla. Kun kiire painaa ja tuntuu, että joka puolella olisi oltava yhtä aikaa, sähköjäniksenä vähintään sähköisesti, mihinkään ei ehdi vaikka koko ajan on jossakin, menossa jonnekin tai tulossa jostakin, puhelin piippaa, sähköposti laulaa ja aivot tuuttaa – hoosiannaa!
Jos kiireen tuntu, stressi ja päänsisäinen häly uhkaa kuormittaa, tuon itseni tietoisesti tähän hetkeen. Ei ole hätä, ei ole hoppu, älä pala loppuun proppu.
Luultavasti olen tehokkaampi – ainakin olen enemmän läsnä, onnellisempi ja kanssaihmisille siedettävämpi – keskittyessäni yhteen asiaan kerrallaan, kuin sitä tätä ja tuota multitaskatessani eli tehdessäni useaa asiaa yhtäaikaisesti. Myönnän, syyllistyn tähän toisinaan, kuten varmaan moni muukin nykyihminen, kun pitää olla niin mahottoman tehokas!
Vaikka ympäristö, työelämä tai sisäinen orjapiiskurisi vaatisivat jatkuvasti enemmän ja nopeammin, tehokkuus ei välttämättä vaadi kiireen tuntua. Ja tunteehan sen, on tutkittukin, että esimerkiksi luova ajattelu ja uusien ideoiden syntyminen – kuten kehomme – vaativat myös lepoa ja ”toimettomuutta”. Hyvä flow ja parhaat suoritukset syntyvät usein vain levänneenä, eikä elämän pitäisi yhtäjaksoinen suoritus tai kilpajuoksu olla ensinkään. Se saisi pikemminkin tuntua hyvältä.
Pidemmän päälle stressi on myös elimistölle erittäin haitallista. Pitkään jatkunut stressi voi esimerkiksi nostaa veren tulehdusarvoja, mikä taas altistaa mm. sydän- ja verisuonitautien puhkeamiselle. Ihminen ei ole kone, onneksi, enkä myöskään sellaiseksi haluaisi muuttua. Koneista puheen ollen, sulje joskus se puhelin ja tietokone, anna aikaa itsellesi. Nyt tietenkin pahin (ja paras) eteenpäin puskijasi, armoton työtyranni tai aktiivinen some-minä sisälläsi hangoittelee vastaan? Armahda. Teet tarpeeksi. Olet tarpeeksi. Riität. Hätäilemällä ei tule kuin…
Jos et pysty tai jaksa olla koskaan läsnä hetkessä, jotain on ehkä pielessä. Vastikään luin tekstin, joka jäi mieleeni ja kuuluu vapaasti suomennettuna näin: ”Herää. Tämä ei ole harjoitus. Tämä on Sinun elämäsi.” Koen, että itsensä ja elämän arvostaminen ja rakastaminen toimivat hyvinvoinnin lähtökohtina, ja koko hyvinvointi lähtee mielen hyvinvoinnista. Arvosta aikaasi. Ihmiselämän haasteet ja maailman meno eivät näitä asioita meille totisesti itsestäänselvyyksiksi ja helpoiksi tee.
Tietoisen hengittämisen avulla voit palauttaa itsesi hetkeen ja omaan kehoosi. Syvään hengittäminen rauhoittaa, se alentaa verenpainetta ja vähentää stressin tunnetta. Olen meditoinut säännöllisesti useamman vuoden ajan, ja pääasiassa se tarkoittaa hengittämistä. Keskityn kehooni, ja rauhoitan mieleni hengittämisen avulla. Myös sukeltaminen on minulle meditatiivinen tila: vedenalaisen maailman kauneus ja ihmeet ilman ylimääräisiä ulkoisia ärsykkeitä ja hengitykseni rauhallinen pulputus saa keskittymään vallitsevaan hetkeen. Pinnan alla olet vain omien ajatustesi kanssa, mutta silti täydellisen läsnä, keskittyneenä, vastuussa itsestäsi ja sukellusparistasi. On oltava rauhallinen ja rento. Vapaasukeltamisessa sen sijaan hengityksen pidättäminen on tietenkin tärkeintä, koska lisähappea ei käytetä. Erilaisia hengitystekniikoita voi harjoitella ja harjoittaa ennen sukellusta valvotuissa oloissa, mutta tässäkin harrastuksessa rauhallisuus, rentous ja läsnäolo ovat tärkeässä osassa.
Et voi – todella – tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Et voi myöskään elää eilistä uudelleen tai huomista etukäteen. Jos keskustelet toisen ihmisen kanssa, et ole täysin läsnä, jos samaan aikaan seuraat puhelimellasi sitä, mitä muualla tapahtuu tai on joskus tapahtunut. Aikaa ei ole loputtomiin, ole tässä ja nyt.
Loppusilauksena heittäydyn runolliseksi vanhaa (buddhalaista) viisautta mukaillen:
Eilinen on mennyttä, huomista emme tunne. Tämä hetki meillä on. Nyt, hengitä.
Heidi Korpelainen,
viestintäsuunnittelija
Lue lisää meditaatiosta ja stressinhallintakeinoista:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00015
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/13/20-tapaa-helpottaa-akillista-stressia
