Miten saamme ihmiset liikkumaan?

/

Ihmisten liian vähäinen liikkuminen nousee toistuvasti esille mediassa. Etenkin liikunta- ja terveysvalistajat ovat huolissaan kansalaisten riittämättömästä liikunnasta, mikä uhkaa hyvinvointia.

Liikuntapuhe muuttuu helposti syyllistäväksi. Aina ei ymmärretä, että vähäiselle fyysiselle aktiivisuudelle löytyy varteenotettavia selityksiä. Monet vähän liikkuvat haluaisivat toki lisätä liikkumistaan, mutta liikkeelle lähteminen saattaa estyä useastakin syystä.

Liikuntaselvitykset osoittavat väestön jakautuvan karkeasti ottaen neljään ryhmään. Itse olen nimennyt ryhmät himoliikkujiksi, säännöllisliikkujiksi, satunnaisliikkujiksi ja niukkasliikkujiksi.

Himo- ja säännöllisliikkujien aktiivisuudesta ei ole syytä olla huolissaan. Himoliikkujille liikkuminen on keskeisin elämänsisältö, joten ruumiillista ponnistelua tulee varmasti tarpeeksi. Samoin on säännöllisliikkujien suhteen, vaikka liikkuminen ei olisikaan merkittävin elämänsisältö.

Satunnaisliikkujille on luonteenomaista tilapäinen innostuminen. Syystä tai toisesta liikkuminen ei saa tuulta siipiensä alle, joten liikkumisen suhteen syntyy myös katkoksia. Arviolta noin viidennes väestöstä lukeutuu niukkasliikkujien ryhmään ja heidän osaltaan tilanne on kaikkein haasteellisin.

Ihmisiä kannustavat fyysiseen aktiivisuuteen laadukkaat liikkumisympäristöt. Liikkumaan olisi hyvä päästä lähellä arjen toimintoja. Turvalliset asiointi- ja työmatkat kannustavat toteuttamaan paikoista toiseen siirtymiset muutoin kuin konevoimalla. Turvalliset koulumatkat puolestaan saattavat synnyttää kipinän säännölliseen liikkumiseen.

Liikuntahallinnon toimet tulisi suunnata etenkin satunnais- ja niukkasliikkujien aktivointiin. Eittämättä tarvitaan erilaisia kannustumia ja neuvontaa sekä ohjelmia ja sovellutuksia. Yhteiskunnan kaikkinainen liikunnallistaminen merkitsee yhteisöjen ja ympäristöjen saattamista liikkumiselle suotuisaksi. Suunnittelussa tulisi harjoittaa liikkumisvaikutusten arviointia.

Liikunnan lisäämisen edellytyksenä on toimijoiden uudenlainen verkostoituminen ja palvelujen räätälöinti. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja yhteiskunnan liikunnallistaminen on poikkihallinnollinen talkoo, johon vastaaminen on muidenkin kuin liikunnan päätöksentekijöiden vastuulla.

Köyhyys ja huono-osaisuus estävät liikkumista. Köyhyys sulkee urheilun ulkopuolelle lapsia, joiden perheillä ei ole varaa korkeisiin maksuihin ja kalliisiin välineisiin. Tarvitaan edullisia, jopa ilmaisia liikuntapalveluja, joiden järjestämisessä kunnilla on suuri vastuu. Köyhyyden poistaminen on vaikutuksellista hyvinvointipolitiikkaa.

Suomalainen urheiluseuratoiminta liikuttaa etenkin lapsia ja nuoria. Seuroja tulisikin tukea kaikin mahdollisin keinoin ja tarpeettomia vapaaehtoistyön esteitä tulisi purkaa. Lasten ja nuorten saaminen mukaan seuratoimintoihin on merkittävää paitsi kasvatuksellisesti myös kilpa- ja huippu-urheilun kannalta.

Perinteisesti ihmisten liikkuminen on mielletty liikunnaksi tai urheiluksi, jota toteutetaan liikunta- ja urheilupaikoilla. Tällöin myös fyysiseen aktiivisuuteen käytetty aika on nähty ainoastaan tietynlaisena rajattuna liikkumisena. Hyödyllistä olisikin puhua liikkumisympäristöistä ja liikkumisen muodoista, jolloin kaikki fyysinen aktiivisuus ymmärrettäisiin liikkumiseksi. Tähän suuntaan on onneksi kuljettu myös uusimmissa liikkumissuosituksissa.

Aiheeseen liittyvä seminaari “Miten saamme ihmiset liikkumaan?” pidetään 14.11.2019 klo 12 — 16 Carelicumin auditoriossa Joensuussa. Tervetuloa osallistumaan ja kuuntelemaan!

Hannu Itkonen

Kirjoittaja on liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopistossa.

Avatar

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus

Terveempi Pohjois-Karjala. Tämä oli Pohjois-Karjala projektin ydin, ja samaa työtä Kansanterveyden keskus jatkaa tänäkin päivänä. Järjestämme koulutuksia ja kampanjoita, teemme yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja yhdistysten kanssa sekä vaikutamme erilaisissa tapahtumissa. Kaiken keskiössä on yksi tavoite: hyvinvoiva ihminen.