Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi marraskuussa tuoreita tuloksia Alueellisesta terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta. Sen mukaan vain joka viides pohjoiskarjalainen osallistuu aktiivisesti jonkin kerhon, järjestön, yhdistyksen tai harrastusryhmän toimintaan. Koko maassa erilaisten järjestöjen, seurojen ja vastaavien toimintaan osallistuu yli 25 prosenttia väestöstä.
Pohjois-Karjalassakin toimii aktiivisesti noin 2500 yhdistystä, joten valinnanvaraa luulisi olevan. Missä vika sitten piilee? Yleisin syy toiminnan väliin jättämiseen on selvityksen mukaan, etteivät ihmiset koe tarvitsevansa toimintaa. Liki kaikkien yhdistysten yhteinen ongelma on alle 30-vuotiaiden ja miesten puute toiminnassa. Tässä monella yhdistyksellä onkin viestintänsä suhteen peiliinkatsomisen paikka; ei riitä, että yhdistyksellä on toimintaa, vaan siitä pitää tiedottaa kaikkia mahdollisia viestintäkanavia pitkin. Esimerkiksi printtilehtien järjestöpalstat eivät enää ole paras väylä tavoittaa nuoria, potentiaalisia jäseniä, vaan yhdistysten tulee tehdä itsensä tunnetuksi somessa ja päivittää verkkosivujaan aktiivisesti. Järjestöviestinnässä millään yksittäisellä kanavalla ei enää tavoita kaikkia henkilöitä. Näin ollen täytyy ottaa käyttöön yhdistelmä niistä kanavista, joilla tavoittaa suurimman osan.
Toiseksi yleisin syy osallistumattomuuteen on ajanpuute. Moni yhdistystoiminnasta kiinnostunut elää jo aktiivista arkea erilaisine harrastuksineen. Ruuhkavuosia elävän voi olla vaikea irrottautua yhdistystoiminnan pariin. Toisaalta, samat aktiivit tuntuvat vaikuttavan useissa järjestöissä yhtä aikaa jolloin yhdistystoiminnassa palaa helposti loppuun. Tässä kohtaa yhdistyksissä voidaan pohtia myös toimintakulttuurin muuttamista; voisiko yhdistyksemme tapahtumiin ja toimintaan tulla enemmänkin piipahtamaan.
Parhaimmillaan yhdistystoiminta antaa paljon enemmän kuin ottaa; uusia taitoja, tuttuja ja tietoa. Varsinkin nuorten kannattaisi ajatella yhdistystoimintaa myös työelämän näkökulmasta; esimerkiksi yhdistyksen sihteerinä opitut taidot ja verkostot voivat olla työnhaussa kullanarvoisen tärkeitä ja ammattitaitoa täydentäviä asioita.
Katja Reijonen
viestintäsuunnittelija
