Terveyden parissa työskentelevät sekä elämänmuutosta kaavailevat painivat saman ongelman parissa; terveyteen liittyvää tietoa on tarjolla vaikka millä mitalla, mutta liikuntaan ja muihin terveellisiin elämäntapoihin motivoiminen on kuitenkin monimutkainen prosessi. Välillä myös tiedon paikkansapitävyyden arviointi on vaikeaa. Esimerkiksi terveellisestä ravitsemuksesta on muun muassa blogeissa tarjolla tällä hetkellä monta erilaista mielipidettä. Pelkkä musta tuntuu –asenne ei kuitenkaan ole riittävän vahva argumentti kumoamaan tutkimustuloksiin perustuvia ravitsemussuosituksia, ja näin ollen faktatietoa lisäävälle terveysviestinnälle on edelleen tilausta.
Suoran valistuksen toimimattomuus on jo huomattu, ja tässä piilee myös terveysviestinnän tämän hetken suurin ongelma. Pelkästään riskeistä kertominen ei riitä, vaan rinnalle tarvitaan jotain muuta – kannustamista, inspirointia ja elämyksellisyyttä. Terveysviestinnän tulisi myös olla erilaisille ihmisille kohdennettua eikä ainoastaan yleispätevää. Siinä terveysviestijöillä riittääkin haastetta. Viestinnän kanavat voivat muuttua entistä enemmän esimerkiksi sosiaalisen median suuntaan, ja muun viestinnän tapaan myös terveysviestinnässä tulee korostumaan vuorovaikutteisuus sekä elämyshakuisuus.
Terhi Nevalaisen artikkelin (Karjalainen 26.9.14) mukaan perinteisen terveysvalistuksen sijaan uudeksi motivoijaksi onkin nyt noussut uudenlainen omien suoritusten mittaamiseen kannustava terveysteknologia. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia laitteita ja älypuhelinsovelluksia, jotka mittaavat ja arvioivat käyttäjänsä fyysisen aktiivisuuden laatua ja määrää. Sovellusten mittaamia tuloksia jaetaan myös innokkaasti sosiaalisessa mediassa. Kaikille suoritusten mittaaminen ei varmastikaan sovi, mutta jos liikuntasuoritusten kirjaaminen ja jakaminen saa takapuolen irtoamaan penkistä, on niiden käyttö erittäin suositeltavaa. Taistelussa laiskuutta vastaan kaikki keinot ovat sallittuja.
Katja Reijonen
viestintäsuunnittelija
