Erilaiset painonpudotusohjelmat, uusimpana Jutta ja huikeat häädieetit, täyttävät TV:n prime timen tehokkaasti. Ohjelmia yhdistää se, että niissä pudotetaan paljon painoa tiukassa ajassa. Jotta hurjaan tavoitteeseen päästään, noudatetaan hyvin rankkaa ja kurinalaista treeniohjelmaa ja ruokavaliota.
Ruokavalion ja treenin ehdottomuus tuo varmasti tuloksia, mutta myös epäilyttää. Paino ei varmasti putoa, jos lipsumisia tapahtuu liian usein. Mutta siinä vaiheessa, kun hääjuhliinkin viedään omat grammalleen mitatut eväät muovirasioissa tai hedelmätkin ovat kiellettyjen ruokien listalla, on jotain pielessä. Liian joustamaton ruokavalio voi myös rajoittaa sosiaalisia tilanteita; koska ei saa syödä palaakaan pitsaa, ei voi lähteä perjantaina ystävien kanssa ulos. Mieleen hiipii myös pelko, että kameraryhmän poistuessa loppupunnituksesta kilpailija palaa herkkuhimon riivaamana takaisin vanhoihin tapoihin.
Tein itse reilu vuosi sitten elämäntaparemonttia, ja olen sen myötä opetellut myös mutkattomampaa suhdetta ruokaan. Teesit ovat olleet lopulta hyvin yksinkertaisia: annoskoot ja ruokarytmi kuntoon, lisää kasviksia ja vähemmän herkkuja sekä monipuolinen liikunta olennaiseksi osaksi arkea. Tämän ohjenuoran mukaan kyläillessä voi ottaa yhden kakkupalan eikä lenkille ole pakko lähteä verenmaku suussa ja itku kurkussa. Uskallan väittää, että tällaista rennompaa ohjeistusta on huomattavasti helpompi noudattaa koko loppuikänsä kuin suurinta superdieettiä. Paino ei ehkä putoa yhtä vauhdikkaasti, mutta pysyy toivon mukaan paremmin hallussa, samoin kuin mieliala.
Sillä tärkeintähän painonpudotuksessa ja kunnon kohentamisessa on nimenomaan se, että muutos ja hyvät uudet tavat olisivat pysyviä. Painonpudotuksessa voisikin soveltaa peruskoulusta hoettua mantraa: ei koulua, vaan elämää varten. Samoin elämäntapoja ei korjata dieettiä, vaan omaa tulevaisuuttaan varten.
Katja Reijonen
viestintäsuunnittelija
