Aikuisten terveysliikuntasuositus päivitettiin muutama vuosi sitten liikuntapiirakaksi (UKK-instituutti, 2009) havainnollistamaan terveysliikuntasuosituksia. Laajan tutkimusnäytön pohjalta asiantuntijat ovat luoneet liikunnan minimisuosituksen 18-64-vuotiaille aikuisille. Suosituksen viesti keskittyy reippaan kestävyysliikunnan ja lihaskuntoa/liikehallintaa kehittävän liikunnan harjoittamiseen. Mikäli asiaa tarkastellaan arkiaktiivisuuden kannalta, niin askelsuositukset kehottavat tallaamaan 10 000 askelta päivässä.
Molemmat suositukset keskittyvät liikunnan määrän lisäämiseen. Asiaahan voisi tarkastella myös passiivien ajan vähentämisen näkökulmasta. Nyt onkin itsetutkiskelun aika…
Sain mahdollisuuden tutkiskella itseäni 3D-kiihtyvyysanturimittarin (aktiivisuusmittari) avulla viime vuoden elokuussa. Mittarihan mittaa kokonaisvaltaisesti päivittäistä fyysistä aktiivisuutta sekä työssä että vapaa-aikana. Pidin mittaria päivittäin koko valveillaolon ajan viikon verran. Taustaksi sen verran, että olen varsin sopusuhtainen keskimääräisen fyysisen kunnon omaava toimistotyötä tekevä 40+ mies.
Tulosten mukaan minulle kertyy hieman rasittavaa liikuntaa noin 7 tuntia viikossa ja rasittavaakin liikuntaa puolisen tuntia. Lisäksi minulle kertyi keskimäärin yli 10 000 kävelyaskelta päivässä. Täytän siis terveysliikuntasuositukset, hyvä niin.
Raporttia silmäillessä silmäni osuvat noihin pitkiin päiväkohtaisiin punaisiin pylväisiin. Pylväät kuvaavat istuen ja maaten vietettyä aikaa eli sitä fyysisesti passiivista aikaa. Istuin keskimäärin 7t 44min päivässä. Viikkoseurannan mukaan istumiseni määrä ylittää 7 tunnin riskirajan kolmena päivänä viikossa. Istuin siis liian paljon.
Istumisen tutkiminen on nyt tiedemaailman ”kuuminta hottia”. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankarin mukaan kansanvälisten tutkimusten perusteella tiedetään jo paljon: ”Runsas istuminen on itsenäinen, liikuntaharrastuksesta riippumaton kuoleman riskitekijä”.
Mitä 3D-kiihtyvyysanturimittari sitten opetti minulle? Kiinnitän asiaan jatkossa huomioita ja pyrin jaksottamaan työni ja vapaa-aikani niin, että istumajaksot jäävät alle 30 minuutin ja istumiseen käytetty päiväkohtainen aika jäisi alle seitsemän tunnin päivässä. Miten teen sen käytännössä? Puhelut hoidan seisaaltaan, kopiot kipaisen yläkerrasta, pidän seisomakahvitaukoja, kokoustaa voi seisaaltakin jne. Toimistotyöntekijälle pääasia on siis taukojen pitäminen – ja välillä voi istuakin!
Kari Hyvärinen
yhteistyökoordinaattori
