Liikuttava arki

/

Parhaillaan on menossa vuoden liikuttavin ajankohta, marjastus‑, sienestys‑, retkeily- ja metsästyskausi. Näin ainakin itse ajattelen. Kahvipöytäkeskusteluissa ja median välityksellä on saanut kuulla tai lukea tarinoita henkilöistä, jotka ovat keränneet kymmeniä litroja marjoja tai tekaisseet sienikastiketta uusista sienistä. Retkeilyreittitiedusteluita tulee viikoittain ja maastopukuisia ihmisiä on alkanut näkyä enemmän myös katukuvassa. Kiinnostus luontoliikkumiseen on näkynyt eri medioissa ja onhan metsässä liikkuminen kaikenikäisille juuri sitä erinomaista arki‑, hyöty- ja kuntoliikuntaa.

Vähän aikaa sitten paikkakunnallamme Ilomantsissa vierailleet retkeilyn ja pyöräilyn harrastajat ihastelivat keskustan läheisyydestä lähtevää retkeilyreittiä ja syrjäkylien hiekka- ja sorateitä. Näinhän se yleensä on, että muualta tuleva lomailija tai retkeilijä huomaa yleensä paikkakunnan mahdollisuudet, kun taas paikallinen sokeutuu niille ajan myötä. Saatu palaute antaa tukea omille ajatuksilleni siitä, että kuntien tulisikin entistä enemmän korostaa, tukea ja kehittää omia luontaisia liikkumisen- ym. toimintaympäristöä.

Ilomantsin keskustan alueen ympäristöön on ajan myötä muodostunut polkuja kuntalaisten käytön ja hankkeiden myötä liikuntatoimen ylläpitämien kuntoratojen ja retkeilyreitille johtavan yhdysreitin lisäksi. Osassa isommissa kaupungeissa näkemiäni tasoitettuja ja pohjustettuja maastopyöräilyreittejä meillä ei ole, mutta meillä on mielestäni jotakin luontaista ja hienoa. Meillä on upeita, mutkaisia, vesistöjen läheisyydessä kulkevia, metsäisiä, pikkukyliä halkovia hiekka- ja sorateitä ympäri Ilomantsia. Nämä ovat meille paikkakuntalaisille arkisia asioita, joita käytetään työ‑, kauppa- ja mökkikäyntien yhteydessä, mutta monelle muualta tulevalle ne ovat elämys.

Metsänantimien hyödyntäminen, luonnossa ja kyläteillä liikkuminen on vain yksi esimerkki arki- ja hyötyliikunnan saralla. Työssäni kunnan liikuntaviranhaltijana olen saanut seurata muutosta yleisessä liikuntakäyttäytymisessä sekä uusien lajien ja välineiden kirjossa. Mielestäni omatoimi‑, arki- ja hyötyliikunta ei ole yleisesti lisääntynyt, vaikka uusia liikuntalajeja ja ‑muotoja sekä liikkumista helpottavien välineiden kirjo on kasvanut koko ajan. Omatoimi- ja hyötyliikkumisen lisääminen asettaakin haasteita vapaa-aikatoimelle, terveydenhoitohenkilökunnalle sekä seura- ja järjestötoimijoille tulevaisuudessakin, sillä ohjattuja toimintoja toivotaan yhä enemmän ikäryhmään katsomatta.

Kaikkihan me tiedostamme, että varsinkin ikääntyvillä ihmisillä arki- ja hyötyliikunta on erityisen tärkeää jo ihan kotona asumisen ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta. Työikäisillä hyödyt tulevat eniten esille arkijaksamisessa ja hyvinvoinnissa sekä lapsilla arki- ja hyötyliikunta peruskunnon tukipilarin rakentamisessa. Monet ikäihmiset eivät välttämättä miellä marjastusta, piha- ja kotitöitä arki- ja hyötyliikunnaksi, kun taas työssäkäyvät tiedostavat hyöty- ja arkiliikunnan hyödyt, mutta eivät välttämättä saa aikaiseksi esim. kulkea työmatkoja tai kauppakäyntejä muutoin kuin autolla.

Pienten lasten vanhemmilla on isokin vastuu siinä, millaisen elämäntapamallin lapset kotoa saavat. Nuorten vanhempien olisi hyvä miettiä, minkälaista osaa arki‑, hyöty‑, terveys- ja kuntoliikunta tai urheilu näyttelevät perheen elämässä ja miten lasta voisi kannustaa ja tukea myös omaehtoiseen liikkumiseen.

Itse toivoisin näkeväni enemmän vanhempia tuomassa tai saattamassa lastaan kouluun kävellen tai pyörällä. Entäpä jos vanhemmat menisivät vaikka välillä harrastuksiin, kauppaan ja kylään yhdessä lastensa kanssa vaikkapa rattaita pyörällä tai kävellen? Siinä olisi luonteva tapaa vaihtaa päivän kuulumisia ja liikkua itsekin. Välineistä ja varusteistahan se ei enää tänä päivänä ole kiinni eikä mielestäni aina liikuntapaikoistakaan.

Ajatusmallia myös avun tarjoamisen suhteen tulisikin muuttaa enemmän osallistavaksi ja miettiä, käynkö vanhukselle siivoamassa tai haravoimassa vai pyydänkö osallistumaan haravointiin voimiensa mukaan? Samalla tulee hyötyliikkumisen lisäksi vaihdettua kuulumiset ja tuuletettua ajatuksia. Eikä aina tarvitse lähteä etsimään paikkaa kuntoilulle tai kuntouttamiselle, jos kotona olevia portaita voi hyödyntää joka kerta pyykinpesun, saunomisen, kukkien kastelun jne. yhteydessä. Mitä useammin portaita käyttää, sen parempi. Toivoisinkin että voisimme jokainen omassa arjessamme tehdä pieniä, mutta ratkaisevia muutoksia hyöty- ja arkiliikunnan edistämiseksi. Taidankin itse liikuttaa tuttaviani tarjoamalla seuraavat päiväkahvit ulkona paikassa, jonne pääsee liikkumaan vain jalkaisin ja pistää arkiliikunnan siemen itämään.

Eini Ikonen

Kirjoittaja on Ilomantsin kunnan liikuntasihteeri

Lapset ja luonto

/

31.1.2019 Hyvinvointi, ympäristö ja liikkuminen neuvottelukunnan järjestämä Takaisin Luontoon –seminaari kokosi lasten kasvatuksen parissa työskenteleviä henkilöitä ja muita kiinnostuneita Joensuun Tiedepuistolla. Seminaarissa saatiin kuulla loistavia asiantuntija-alustuksia luonnon tärkeydestä ihmiselle sekä hienoja, konkreettisia esimerkkejä suoraan kasvattajien arjesta, joilla lasten suhdetta luontoon pyritään pitämään elossa.

Ympäri Suomea ja Pohjois-Karjalaa monessa koulussa ja päiväkodissa tehdään hyvää työtä siinä, kuinka luontoa hyödynnetään päivittäin arjen eri toiminnoissa sekä erilaisin teemoin eri vuorokauden aikoina. Meillä Kiteellä on toiminut viime syksystä lähtien metsäeskari, jossa sananmukaisesti pääpaino on luonnossa olemisella, oppimisella ja kasvamalla. Myös muissa Kiteen varhaiskasvatusyksiköissä luontosuhde on otettu hyvin huomioon viemällä lapsia lähimetsään ja yhdistää siellä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa. Jokainen meistä voi olla varmasti yhtä mieltä siitä, että varhaiskasvatus on juuri se paikka, jossa siemen luonnossa luonnollisesti liikkumiseen on tärkeää laittaa kasvamaan. Kun lapset pääsevät olemaan eri luontoympäristöissä mahdollisimman paljon lapsuusajan, he kaipaavat metsään myös isompana. Olisi tietenkin toivottavaa, että luonnon hyödyntäminen opetuksessa voitaisiin mahdollistaa myös enenevissä määrin eri peruskouluissa, jotta luonteva jatkumo säilyisi. Itse muistan vielä elävästi oman alakouluvaiheen, jossa perinteisiin kuuluivat esim. syksyiset koulun puolukkaretket sekä lopputalviset pilkkiretket nuotiolla makkaran paistoineen. Kouluarjessa saatettiin siirtyä oppitunneilla luonnon helmaan ennalta ilmoittamatta ja luonnossa saattoi vierähtää jopa seuraavakin oppiaine. Oli tietenkin selvää, että koko aikaa ei ehkä oppimiseen jaksanut keskittyä, kun mielikuvitus lähti luonnossa juoksemaan, mutta jaksaakohan sitä koululuokassakaan keskittyä koko tuntia? Unohtamatta tietenkään sitä, että todennäköisesti ulkoa tarttui jotain muuta hyödyllistä innokkaan alakoululaisen haaviin tulevia elämän ylä- ja alamäkiä varten.

On selvää, että varhaiskasvatus- ja kouluyksiköt ovat vain yksi, tosin tärkeä toimija, lasten luontosuhteen säilyttämisessä. Edelleen suurin vastuu lapsesta ja lapsen luonnossa olemisesta on kotijoukoilla. Asumme perheeni kanssa taajamassa ja huomaan omista lapsistani sen, kuinka he odottavat retkeilyhetkille tai kesämökille pääsyä. Olen kysynyt lapsiltani, mikä on parasta retkeilyssä tai kesämökillä oleilussa. Vastaukseksi tulee mm. kivien päällä pomppiminen, majan rakentaminen, uiminen, makkaran paisto, puutikkujen vuoleminen, pihapelit, polkupyörällä ”crossin” ajo poluilla sekä se, että koko perhe on koossa. Edellä mainituista vastauksista aika moni liittyy ilokseni luontoon ja yhdessä olemiseen. Ja missä olivat vastauksista älypuhelin, pleikkari tai jopa karkin syönti? Olen myös pistänyt merkille, että eipähän retkeilyreissuilla tai kesämökillä lasten keskinäiseen kinasteluun tarvitse samalla tavalla puuttua, kuin kotona neljän seinän sisällä. Luonto siis antaa itselleni monella tapaa rentoutumiskeinon: menemällä lasten kanssa luontoon saan oman liikkumisen ja luonnossa olemisen lisäksi lapsille mielekästä tekemistä ilman kinasteluja (Iskän hermot lepää) monipuolista liikuntaa sekä heidät väsyneiksi, jotta he nukahtavat illalla helpommin. Tällöin pääsen itse helpommalla, kun illasta jää aikaa keskittyä omiin asioihini ja itselleni jää hyvä omatunto siitä, että lasten kanssa on touhuttu yhdessä asioita.

Näin kunnan liikunnasta vastaavana viranhaltijana koen, että liikuntaolosuhteiden luonnissa tulevaisuudessa tulisi vieläkin entistä enemmän huomioida luonto. Jo nyt rakennetaan paljon kuntien toimesta frisbeegolfratoja, maastopyöräreittejä, suunnistusolosuhteita ja muita suosittuja liikuntapaikkoja, joissa ihmisiä ohjataan luontoon liikkumaan. Lähiliikuntapaikkoja rakennetaan paljon eri puolille, mutta voisiko lähiliikuntapaikkoja ja leikkikenttiä lapsille jatkossa toteuttaa entistä enemmän luonnon moninaisuutta hyödyntämällä mielikuvituksettomien turva-alustojen ja kiipeilytelineiden sijaan? Näihin talkoisiin kaivattaisiin mukaan myös ohjaavia viranomaisia, jotta turvallisuusnäkökohdat ja tätä kautta palveluntarjoajien vastuut tulisi huomioitua paremmin. Siinäpä olisikin jonkinlaisen seminaarin paikka, että yhdistetään leikkikalusteita rakentavat toimijat, turvallisuusvirastojen tarkastajat sekä palveluja tarjoavat tahot yhteen ja mietittäisiin porukalla mitä mahdollisuuksia meillä on entistä enemmän hyödyntää luontoa lasten leikkipaikkana.

Tapio Niskanen

Kirjoittaja on Kiteen kaupungin vapaa-aikapäällikkö ja HYMLI –ryhmän jäsen, joka pyrkii imemään kaiken tiedon muilta HYMLI-ryhmän jäseniltä, jotta saisi näkökulmaa vieläkin enemmän hyvinvointiin, ympäristöön ja liikkumiseen.

Nepen Semppi — mahdollisuuksia kouluikäisten terveyden edistämiseen

/

Joensuussa Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen aloitteesta yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoiden ja Nepenmäen yhtenäiskoulun edustajien kanssa syntyi kouluikäisten itsehoitoa tukeva terveyspiste Nepen Semppi. Terveyspisteen tarkoituksena on edistää kouluikäisten terveyttä tarjoamalla tietoa eri terveysteemoista ja lisäksi sen sisältöä on mahdollista hyödyntää opetuksessa.
Riitta Toivanen

Tutkittua tietoa lasten ja nuorten itsehoidosta sekä sen edistämisestä

Lasten ja nuorten itsehoitoa tukevaa terveyden edistämisen ohjausta tai ohjausmuotoja ei ole tutkittu kovinkaan mittavasti. Kouluissa opetussuunnitelmaan kuuluva terveystieto tukee oman terveyden edistämistä, mutta eräs kansainvälinen tutkimus osoitti, että itsehoitoa edistävän ohjauksen tarjoaminen koulussa kattavammin vaikutti selkeästi kouluikäisten terveyteen. Tutkimuksen mukaan tällaisen tiedon anto koulussa vaikutti hyvänlaatuisesti muun muassa verenpaineeseen ja tyytyväisyyteen elämässä. Havaittiin myös, että itsehoidon lisääminen opetussuunnitelmaan näytti vaikuttavan positiivisesti oppilaiden terveystottumuksiin yleensä. (1)

Toisaalta itsehoidon vaikuttavuutta lasten ja nuorten terveyden edistämisessä on tutkittu kansainvälisellä tasolla kouluterveydenhuollon sekä sosiaali- ja yhteiskunnallisen terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Tutkimusten tulokset antavat ymmärtää, että tämä on alue, johon sosiaali- ja terveysalalla tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Itsehoito on huomioitu tehokkaana ja taloudellisena komponenttina terveyspolitiikassa. Eräitä tutkimuksia oli tehty 2–18-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa keskuudessa ja näissä selvisi, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvien itsehoito interventioiden myötä heidän tietämyksensä esimerkiksi psykologisesta hyvinvoinnista kasvoi tehokkaammin, kuin pelkästään vanhemmille suunnattujen intervention myötä. Tutkimusten mukaan itsehoidon mahdollistaminen muuallakin kuin sairaalaolosuhteissa on havaittu toimivaksi ja tämän kehittämiseen yhteiskunnan pitäisi tarttua yhdessä lasten, nuorten ja heidän elämäänsä kuuluvien aikuisten voimin. (2)

Pilotti nimeltä Nepen Semppi

Nepen Semppi-piste

Semppi-terveyspisteet ovat Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen organisoimia itsehoitopisteitä ja nyt niiden hyödyntämistä haluttiin laajentaa osaksi kouluikäisten arkea. Maaliskuussa 2019 Nepenmäen yhtenäiskoululle avattiin kouluikäisten terveyspiste Nepen Semppi, jonka vaihtuvat terveysteemat tarjoavat monipuolisen kattauksen tietoa. Teemojen sisältö ja materiaalit toimivat opetuksessa luovana apuvälineenä sekä tämän lisäksi terveyspiste tukee koulun oppilashuoltoa materiaalin sisällön hyödyntämisen mahdollisuudella oppilaiden hyvinvointia edistävässä työssä. Nepen Sempin suunnittelutyössä ovat olleet mukana Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen ja kahden terveydenhoitajaopiskelijan lisäksi Nepenmäen yhtenäiskoulun kouluterveydenhoitaja sekä muita koulun edustajia.

Pilottina toimiva Nepen Semppi pyrkii tarjoamaan tietoa ja ohjausta itsehoidon edistämiseksi ja sen tueksi. Terveyspisteellä on neljä kouluvuoden aikana vaihtuvaa teemaa, joista ensimmäinen on Mieleni. Se pitää sisällään mielen hyvinvoinnin edistämisen lisäksi itsetunnon ja minäkuvan tukemisen sekä tunne- ja kaveritaitojen harjoittelun eri ikäisten lasten ja nuorten kehitystason huomioiden. Seuraavat teemat tulevat olemaan Ravitsemukseni, Kehoni ja Päihteet. Tietoa eri teemoista tarjotaan muun muassa terveyspisteellä olevan tietokoneen, toiminnallisen materiaalin sekä postereiden ja QR- koodien avulla. Toiminnallisuus terveyspisteellä koettiin yhteistyötahojen keskuudessa erittäin tarpeelliseksi kohderyhmän iän vuoksi, joten siihen pyrittiin vastaamaan muun muassa erilaisten teemoihin sopivien pelien ja tehtävien kautta. Tulevaisuudessa oppilaiden, oppilashuollon, opettajien ja mahdollisesti myös oppilaiden vanhempien käyttökokemukset antavat tietoa terveyspisteen muutostarpeista ja kehittämiskohteista.

Yhteistyötä terveyden edistämiseksi

Nepen Semppi ja sen mielen hyvinvointia käsittelevä ensimmäinen teema ovat olleet aiheena Karelia-ammattikorkeakoulun kahden terveydenhoitajaopiskelijan kehittämistyölle. Kehittämistyö kuuluu terveydenhoitajatutkinnon loppuvaiheen opintoihin sen työelämälähtöisyyden ja terveyden edistämisen eteen tehdyn konkreettisen työn vuoksi. Työelämänedustajien kanssa toteutettu yhteistyö terveyspisteen suunnittelemiseksi on antanut opiskelijoille paljon erilaisia ammattiin liittyviä valmiuksia edistää terveyttä perinteisen terveydenhoitotyön lisäksi luovin menetelmin.

Nepenmäen yhtenäiskoulun kouluterveydenhoitaja Hanna Määttänen aikoo käyttää Nepen Semppiä työssään keväällä 2019. Määttänen kertoo, että hän toteuttaa kolmasluokkalaisten terveystarkastukset osittain ryhmämuotoisena terveysvalistuksena hyödyntäen terveyspisteen Mieleni- teeman materiaalia. Kouluterveydenhoitaja Määttänen suunnittelee painottavansa tämän ikäryhmän tarkastuksissa mielen hyvinvointia ja itsetuntoa terveyspisteen teeman innoittamana ja tulevaisuudessa esimerkiksi kakkosluokkalaisten ollessa kyseessä painopisteenä voisi olla ravitsemus. (3)

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen toiminnanjohtaja Kari Hyvärinen sanoo, että terveyden edistämisen näkökulmasta kehittämiskohteena olleen Nepen Sempin sisältötuotanto ja ideointi on erinomainen esimerkki siitä, miten Nepen Sempin kokonaisuus on rakentunut lasten ja nuorten, koulun henkilökunnan ja oppilaitoksen sekä asiantuntijoiden kesken. Hyvärisen mukaan Nepen Semppi on upotettu hyvin koulun vuosirytmiin vaihtuvine teemoineen, joihin osallistetaan koulun oppilaita ja lisäksi positiivisena seikkana on huomioitava teemojen integroitavuus opetukseen. (4)

Riitta Toivanen

Kirjoittaja on Karelia-ammattikorkeakoulusta valmistuva terveydenhoitaja

Lähteet:

  1. Baldwin C. 1998. Changing health outcomes for African American children: utilizing a self-care health promotion curriculum in urban elementary schools. Journal of Multicultural Nursing & Health. http://web.b.ebscohost.com.tietopalvelu.karelia.fi/ehost/detail/detail?vid=19&sid=96d82e72-e827-460e-88b8-98d9e795036c%40sessionmgr101&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#db=cin20&AN=107287305
  • Beatty S., Callery P., Gellatly J., Kirk S., Milnes L. & Pryjmachuk S. 2012. The effectiveness of self-care support interventions for children and young people with long-term conditions. Child: Care, Health & Development. 2013

http://web.b.ebscohost.com.tietopalvelu.karelia.fi/ehost/detail/detail?vid=21&sid=96d82e72-e827-460e-88b8-98d9e795036c%40sessionmgr101&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#AN=104266964&db=cin20

  • Määttänen, Hanna. suullinen tiedoksianto. 28.3.2019
  • Hyvärinen, Kari. sähköpostiviesti. 22.3.2019