Tiedolla johtamisen haasteellisuus

/

Viime aikoina olemme saaneet kuulla tutkimistuloksista, joiden ei pitäisi jättää ketään välinpitämättömiksi. THL:n ja Turun yliopiston tutkimus osoitti, että vauvaiän köyhyys on yhteydessä heikkoon koulumenestykseen, jopa koulun keskeyttämiseen. Jyväskylän yliopiston tutkijat viestivät, että vanhempien uupumus vaikuttaa olennaisesti lasten hankintaan. Väsyneet ihmiset eivät jaksa ryhtyä vanhemmuuden vastuulliseen rooliin.

Arvostetut tutkimusorganisaatiot ovat tuottaneet eittämättä pätevää tietoa yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Kun valtionhallinnossa ja muussakin päätöksenteossa on korostettu tiedolla johtamisen merkitystä, herää kysymys tuotetun tiedon vaikuttavuudesta. Poliittisten päätösten perustuessa erilaisiin arvoihin ja näkemyksiin saattavat tutkimuksen tuottamat tiedot jäädä hyödyntämättä tai ne tulevat suorastaan torjutuiksi.

Hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä on olemassa runsaasti tietoa. Jos kaikki ihmiset pystyisivät toimimaan tuon tiedon varassa, olisivat monet ongelmat nykyistä vähäisempiä. Mutta miksi sitten näin ei tapahdu?

Ihmisten asemat yhteiskunnallisessa todellisuudessa ovat sangen poikkeavat. Hyvin toimeentulevien, terveiden ihmisten on vaivatonta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Mutta entäpä jos vakava sairaus tai lohduton köyhyys iskee yllättäen. Silloin tarvitsemmekin toisten apua. Ja sitä varten jo useat sukupolvet ovat rakentaneet omaa hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Viimeistään koko maapalleroisemme ihmisten kohtaloita havainnoidessamme huomaamme, että mahdollisuutemme hyvinvointiin ovat sangen poikkeavat. Yksilön vallassa ei ole terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen etenkään, jos satut asumaan sota-, kriisi- tai köyhyysalueilla.

Tiedolla johtaminen on siten hyvin suhteellista. Ensinnäkin se on rakenteellinen kysymys. Eri tilanteissa olevat yhteiskunnat kykenevät käyttämään – ja myös tuottamaan – eri tavoin tietoa. Näin tiedon merkitys on aina tilannesidonnaista. Toiseksi suhtautumisemme tietoon vaihtelee. Osalle ihmisistä ja jopa organisaatioista ilmastonmuutos on pelkkää ”huuhaata”, josta ei tarvitse välittää. Kolmanneksi ihmisten mahdollisuudet tiedon hyödyntämiseen ovat poikkeavat. Tämän vuoksi terveyskäyttäytymisen näkeminen pelkästään yksilöllisinä valintoina kuljettaa helposti syyllistämisen poluille.

Huomattavassa määrin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi perustuu tuotettuun tietoon ja sen pohjalta tehtyihin ratkaisuihin. Kansanterveyden edistäminen tai neuvoloiden kullanarvoinen työ käynnistyivät ymmärryksestä siitä, että ihmisistä pitää huolehtia kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Ja kun näin ajatellaan sitoudutaan myös vaalimaan ihmisten tasa-arvoisuutta eli sitä, että ”jokainen ihminen on laulun arvoinen”.

Nykytodellisuudessa liikkuu jatkuvasti manipuloitua tietoa, väärennöksiä ja huijauksia. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että tieteellistä ja eettisesti vastuullista tietotuotantoa resursoidaan riittävästi. Tarvitsemme myös jatkuvasti tietoa yhteiskunnan isoista rakenteellisista kysymyksistä, jottemme syyllistäisi yksittäisiä ihmisiä.

Tiedolla johtaminen ei olekaan aivan yksinkertainen asia, sillä asioita on myös arvotettava ja niihin on otettava moraalinen kanta olipa sitten kysymys hyvinvoinnista, ympäristöstä tai liikkumisesta. Yksilöllistyneessä yhteiskunnassa kanssaihmisistä välittäminen – elivätpä he missä puolella maapalloa tahansa – on arvostettava moraalinen teko. Pohjimmiltaan me kaikki olemme samanlaisia, rajallisen ajan auringon alla elämänpolkuamme taivaltavia.

Hannu Itkonen

Liikuntasosiologian professori

Jyväskylän yliopisto

Hyvinvointi-, ympäristö- ja liikkuminen –neuvottelukunnan puheenjohtaja

 

Sätkän käärijästä savuttomuuden edistäjäksi

/

Ensimmäinen kosketukseni tupakkaan oli alle kouluikäisenä kääriessäni pienin kätösin sätkiä naapurin sedälle. Kehuja sain aikaan saamistani pyöreistä tasapaksuista ja hyvin syljellä liimatuista tupakoista. Keittiön pöydän ääressä kitkerän savun keskellä, ihailin sedän puhaltamia kauniita savurenkaita.

Pohjois-Karjala projekti aloitti toimintansa vuonna 1972, olin silloin toisella luokalla koulussa. Oma tupakkakokeiluni ajoittuu yläkouluun. Halusin kuulua koulun cooleimpien poikien kanssa hengailevaan tyttöporukkaan. Vetelin poskisavuja ja yritin näyttää vanhalta tekijältä. Päässäni pyöri ja pelkäsin kaatuvani vessan lattialle. Vaikutuin luokkakaverini tupakan mittaisesta parilla henkosella vedetystä tulipäästä. Sellaiseen hehkupäähän kun edes pojat eivät pystyneet.

Tupakoinnin historia on hyvin kiinnostava. Nautinnollisesta huvista kehkeytyi mittava kansanterveydellinen ongelma, jota ryhdyttiin valistuksen keinoin ratkaisemaan ja saattamaan lainsäädännön piiriin.  Muistan kuinka 1970-luvulla tupakkaa poltettiin huolettomasti kaikkialla ja tupakointia pidettiin hienona tapana.

Pohjois-Karjala projektin toimet yhteistyötahojen kanssa olivat mittavia tupakoinnin vähentämisessä. ”Vältä tupakointia – olemme mukana Pohjois-Karjala projektissa” on tänä päivänä muuttunut lupaukseksi olla ”Savuton työpaikka tai kunta”.

Terveydenhuollossa edelleen kirjataan asiakkaan tupakointihistoria ja savuttomat leikkaukset ovat tätä päivää. Ympäristön tupakan savuun kiinnitetään huomioita ja tupakoinnin lopettaminen nähdään suurena ekotekona.

Tupakoinnin lopettamisen on edelleen haastavaa. ”Irti tupakasta -vieroituskurssit” ovat kehittyneet vertaisohjaajien vetämiksi ryhmiksi. Erilaiset tupakoinnin lopettamiskilpailut ja niihin liittyvät seurannat ovat säilyttäneet paikkansa.

Nykyisen tupakkalain parhautena on, että se suojelee tupakoimattomia, antaa mahdollisuuden vaikuttaa omaan elinympäristöön ja kehottaa aikuisia suojelemaan lapsia ympäristön tupakan savulta.

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus huomioi toiminnassaan valtakunnallisen Savuton Suomi 2030 -verkoston tavoitteet savuttomuuden edistämiseksi. Verkoston jäsenenä Kansanterveyden keskus on vaikuttamassa valtakunnallisesti tupakointia koskeviin asioihin.

Maakunnallisista järjestöistä ja julkishallinnon edustajista koostuvaa ”Savuton työryhmä” toteuttaa Pohjois-Karjalassa savuttomuutta tukevia tapahtumia ja viestittää positiivisella tavalla savuttomuudesta. Työryhmä on tehnyt hienoa työtä erilaisten nikotiinituotteiden käytön vähentämiseksi nuorten parissa eri kouluasteilla ja varusmiesten keskuudessa.

Semppi savuttomuussalkku havaintomateriaaleineen ja sähköinen viestintä tukevat savuttomuutta. Tapahtumiin salkun voi varata linkistä http://www.pkkansanterveys.fi/semppi/savuttomuussalkku/. Tupakoinnin lopettamista harkitsevat ja tupakoinnin lopettaneet voivat liittyä maanantaina lopettajiin ja saada kannustavan viikkouutiskirjeen linkistä https://lopetamaanantaina.fi/.

Tupakkalain toteutuessa tupakka- tai nikotiinituotteita päivittäin käyttäviä olisi alle viisi prosenttia 2030-luvulla. Tämän toteutuminen vaatii rohkeaa terveysvalistusta ja erityisesti vieroituksen tukea. Haasteena tulee olemaan riittävän tupakoinnin lopettamisen tuen järjestäminen, sähkötupakan houkuttelevuus, siirtyminen tupakasta nuuskaan ja tuotemerkittömien tupakkapakkausten saaminen.

Pohjois-Karjalassa tupakointi on vähentynyt Pohjois-Karjala projektin ajoista. Tämä ei kuitenkaan anna lupaa levähtää vaan työn tulee jatkua edelleen.

”Pieni sätkän käärijä päätyi sattumalta projektin työntekijäksi vuonna 1990. Työ on jatkunut noilta ajoilta Kansanterveyden keskuksessa terveyden edistämisen asiantuntijana”.

Suolaista elämää

/

Viime kuussa julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinTerveys 2017 – tutkimuksen tuloksia. FinTerveys 2017 on kansallinen väestötutkimus, josta saadaan yhtenä osa-alueena tutkimustuloksia myös suomalaisten ravintotottumuksista. Yksi tästä tutkimuksesta esiin tullut tieto on suomalaisten tämänhetkinen suolan saanti. Suomalaisten miesten suolan saanti on tällä hetkellä jo lähes 10 grammaa ja naistenkin himpun verran yli 7 grammaa vuorokaudessa. Suolan saantisuositus on enintään 5 grammaa vuorokaudessa ja se vastaa vajaata teelusikallista. Tutkimustulos siis kertoo, että elämme melko suolaista elämää. Kunhan emme vaan muuttuisi suolapatsaiksi…

Miksi suolan saantiin sitten olisi hyvä kiinnittää huomiota? Ensinnäkin liiallisella suolan saannilla on yhteys korkeaan verenpaineeseen ja sitä kautta lisääntyneeseen riskiin saada sydäninfarkti tai aivohalvaus. Liian suolaisella elämäntyylillä on myös pitkällä tähtäimellä todettu olevan yhteys lisääntyneeseen osteoporoosi- ja mahasyöpäriskiin ja kaiken lisäksi liika suola rasittaa munuaisia. Siinäpä sitä onkin jo melkoinen nippu syitä siihen, miksi suolan saanti kannattaa pistää syyniin.

Suurin osa saamastamme suolasta tulee ns. piilosuolana eli erilaisista elintarvikkeista. Suomalaisten eräitä suurimpia suolanlähteitä ovat leipä, juusto ja leikkeleet. Kaupassa kannattaakin etsiä pakkauksista sydänmerkkiä. Se kertoo, että tuote on tuoteryhmässään suolan kannalta terveellisempi vaihtoehto. Leipä on vähäsuolaista, kun se sisältää suolaa enintään 0,7 %. Viime aikoina onkin tullut kauppoihin kiitettävästi vähäsuolaisia tuotteita, esimerkiksi juustoja.

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus toteuttaa nyt kevään aikana yhdessä Apteekkariyhdistys ry:n kanssa Apteekkikiertueen, jossa ovat näyttelyn muodossa kiertueella ”kolme kovaa”, eli rasva, sokeri ja tässäkin blogissani jalansijaa saava suola. Kiertueella havainnollistamme hyvinkin konkreettisesti eri elintarvikkeiden suolapitoisuuksia. Kannattaa tulla tutustumaan ja havahtumaan, minkälaisista ehkä hieman yllättävistäkin lähteistä suolaa saadaan. Esimerkiksi 300 gramman valmispinaattikeittoannos sisältää suolaa jo lähes puolet suolan päivittäisestä suolansaantisuosituksesta. Tämä onkin yllättänyt ehkä eniten jo näyttelyyn tutustuneita, harvempihan sitä mieltää terveelliseksi ajatellun kasvisruoan olevan melkoinen suolapommi!

Makuaistimme tottuu helposti suolaiseen ruokaan. Mutta loistava tieto on myös, että makunystyrämme tottuvat myös vähäsuolaisempaan ruokaan jo ihan muutamassakin viikossa. Apteekeissa kiertäessäni olen saanut monesti kuulla, että eihän se ruoka maistu miltään jos siinä ei ole suolaa. Toisaalta olen myös kuullut useita toisenlaisiakin kommentteja. Moni näyttelyyn tutustunut onkin kertonut vaihtaneensa vähäsuolaiseen. Ja sitten kun on joskus syönyt jotain suolaista, niin ihmetystä on herättänyt, että olenko minä joskus voinut syödä näin suolaista. Tämä kertoo, että vähäsuolaiseen voi todellakin tottua. Ja sitten ei enää paluuta suolaiseen olekaan…

Näin keväällä monet innokkaat kotipuutarhurit alkavat viljellä erilaisia yrttejä. Niitä kannattaakin lisätä roppakaupalla ruokiin makua tuomaan suolan sijaan. Nautitaan maukkaasta ruoasta ilman suolalisää, mutta runsaalla yrttilisällä. Joko lisäämällä itse viljeltyjä yrttejä tai hyödyntämällä kaupan yrttivalikoimaa. Ja tästäkös sydän, aivot ja muukin elimistö vaan kiittää ja syvästi kumartaa. Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn apteekkeihin nyt kevään aikana, kiertueen apteekit löytyvät nettisivuiltamme. Ihanaa yrtintuoksuista kevättä ja tulevaa kesää kaikille!