Eeva Ruutiainen astui taksin kyytiin ymmärtääkseen paremmin työn luonnetta. Mukana kuvassa Taisto Apilasaho (vas.) ja Jukka Sihvonen, joka toteaa: ”Todellisuus yllätti minutkin, kiitos herätyksestä.”
– Istumisen vähentäminen ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen on ajankohtainen asia. Me halusimme suunnitella uudenlaisen hankkeen, jossa työnsä vuoksi paljon istuvia miehiä nostettaisiin seisomaan ja liikkumaan, kertoo terveyden edistämisen suunnittelija Eeva Ruutiainen. Ketkä tarvitsisivat erityisesti tukea tässä? Ammattiautoilijatpa tietenkin. Tehtiin kokeilu, jonka kohderyhmäksi valittiin taksikuskit Joensuun keskeiseltä taksitolpalta.
Taksikuskien liikuttamisessa päätettiin edetä avoimin mielin ja uusin tavoin. Ei nojauduttu vain kokemukseen ja työpöydän ääressä syntyviin ideoihin, vaan haluttiin ymmärtää paremmin kohderyhmän työympäristöä, tottumuksia ja liikuntaan liittyviä mielipiteitä. Tämä asiakasymmärryksen hankkiminen on tärkeä vaihe, kun tehdään yhteiskunnallista markkinointia. Kun tunnetaan joukko, jonka käyttäytymisen muutokseen tähdätään, pystytään tarjoamaan juuri heitä kiinnostavia asioita.
Joensuun Taksi Oy lupautui yhteistyöhön. Vapaaehtoiset taksinkuljettajat vastasivat kutsuun, ja heistä kymmenen ensin ilmoittautunutta pääsi mukaan kokeiluun. Eeva työyhteisöineen alkoi tutustua vähän ja kauan aikaa taksia ajaneiden, enemmän ja vähemmän fyysisesti aktiivisten työrytmiin ja toiveisiin.
– Meillä ei ollut erillistä budjettia käytettävissä, ja halusimmekin tutustua taksikuskeihin pienen, hyppysissä pidettävän joukon kanssa”, Eeva Ruutiainen kertoo. Hyvään kokeiluun ei tarvita suurta joukkoa, eikä välttämättä suurta budjettiakaan.
”Pienetkin tiedonripaleet ovat merkityksellisiä.”
Tiedonkeruun tavoitteena oli saada käsitys siitä, mikä on taksinkuljettajien fyysisen aktiivisuuden taso työvuoron aikana, ja mihin hetkiin tai ympäristöihin fyysistä aktiivisuutta voi lisätä. Eeva työpareineen pääsi sisään taksikuskien työhön istumalla taksin takapenkillä; havainnoimassa, mitä se työ oikein on ja millaisia liikuntamahdollisuuksia ajamisen väliin sopisi. Lepohetkistä havainnoijat saivat käsityksen taukotuvalla. Kuskeille jaettiin aktiivisuusrannekkeet. Ne antoivat suuntaa, miten viikoittain vaihtuvat liikuntavälineet tai muut interventiot lisäsivät fyysistä aktiivisuutta. Terveysmittauksessa tuli vielä juttua kuskien toiveista. Tiedonkeruu vei kuukauden.
– Yllättävää, miten hyvin meni ja kuskien kanssa oli helppo toimia, Eeva muistelee.
Mitä opittiin? Monta asiaa, joita ei olisi tultu ajatelleeksi ilman kokeilua. Esimerkiksi kuinka pitkiä istumajaksoja taksikuskin työssä tyypillisesti on, miten ankeita ympäristöjä taksikopit ovat liikunnan kannalta, kuinka tärkeää on saada porukan mielipidejohtajan tuki, miten miellyttävää onkaan jäädä autoon katsomaan videoita sen sijaan että venyttelisi, miten kuljettajan pukeutuminen vaikuttaa liikuntaan ja miten liikuntataustaltaan erilaisille tyypeille on tarjottava erilaisia interventioita.
– Eräs hieno tulos oli, että kun taukotilasta löytyi oikea paikka korkealle, seisomaan ohjaavalle pöydälle, taksikuskit ottivat sen mielellään käyttöön. Sellaiset pöydät tulevat olemaan mukana jatkossakin. Pienetkin tiedonripaleet ovat tosi merkityksellisiä, ettei jää tekemään vain sitä mihin on totuttu, kertoo Eeva kertoo.
Tavoitteena on siirtää kokeiluvaiheen tulokset käytäntöön Taksistartti-hankkeessa, joka ulottuu Pohjois-Karjalan kaikkiin taksikuskeihin. Hankehakemus on sisällä.
– Koskaan ei ole ollut niin selkeää hakemusta ja varmuutta siitä, mitä ja miten kannattaa tehdä, Eeva Ruutiainen sanoo.
Kirjoittaja: Anne Leppänen/Ahaa-tutkimuspalvelu. Artikkeli on osa Yhteiskunnallisen markkinoinnin koulutuskokeilua, joka on toteutettu yhteistyössä Sitran, SOSTEn, Ray:n, Espoon kaupungin, Hankenin ja Aalto-yliopiston asiantuntijoiden kanssa.
