Työhyvinvointi on talon muotoinen

/

MinnaMannikko

Mitä työhyvinvointi on? Mitä se on minulle? Entä sinulle? Todennäköisesti ajatuksemme työhyvinvoinnista eroavat aikalailla. Työhyvinvointi onkin hankalasti määriteltävä ja vaikeasti hallittava käsite, mutta pääsääntöisesti se kuitenkin mielletään positiiviseksi ja tavoiteltavaksi asiaksi.

Työterveyslaitoksen (2012) määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa sitä, että työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä ja työyhteisössä. Yksilön näkökulmasta se on mielihyvää ja positiivista virittyneisyyttä tuova kokemus. Työyhteisön kannalta katsottuna työhyvinvointia on motivoitunut henkilökunta, avoin tiedonkulku, sujuva yhteistyö ja se, että ongelmista voidaan puhua.

Työhyvinvoinnin yhteydessä erilaiset asiatuntijat ja viralliset tahot käyttävät ilmaisuja; työympäristötekijät, fyysinen, henkinen ja sosiaalinen kunto, palkkaus, työsuhde, yksityis- ja perhe-elämä, elämäntilanne, elämänhallinta, kasvumotivaatio, esimies, ryhmähenki, tavoitteellisuus, vaikuttamismahdollisuudet, itsensä toteuttamisen tarve, psykologiset perustarpeet jne.

Ja aivan varmasti kaikki tuo ja paljon muutakin liittyy työhyvinvointiin.

Joidenkin mielestä voitaisiinkin puhua pelkästään hyvinvoinnista ja unohtaa koko työhyvinvointi. Minä pidän noista molemmista ”voinneista”. Käytän niitä sujuvasti rinnakkain, sisäkkäin — milloin mitenkin ja aion käyttää jatkossakin. Numeroilla minun näkemykseni asiasta voitaisiin karkeasti ilmaista kai jotenkin niin, että hyvinvointi on 24/7 365 ja työhyvinvointi 8/24 252 tai mikä kenenkin työaika/määrä sitten onkin ja hyvinkin laajat liukumat ovat käytössä. Eihän se työhyvinvointi sinne työpaikalle jää, vaan kyllä se kantautuu kotiin kokonaishyvinvointiin vaikuttamaan — niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta suoraviivaisesti ajatellen hyvinvointi on koko ajan läsnä ja työhyvinvointi on hyvinvointia työn viitekehyksessä. Samat asia vaikuttavat molempiin vointeihin, mutta kun hyvinvointia katselee työn tekemisen näkökulmasta, tulee siihen uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat hyvinvoinnin kokemukseen ja sille tuleviin vaatimuksiin.

Joitakin vuosia sitten työskentelin yksin- ja mikroyrittäjien työhyvinvoinnin parissa ja koin, että jo oman osaamiseni kannalta kaipaan mahdollisimman selkeää määritelmää työhyvinvoinnille. Tuolloin hain mallia, joka soveltuisi kattavan työhyvinvointisuunnitelman pohjaksi yrittäjille. Sellaista mallia, jonka avulla olisi helpompi puhua samaa kieltä muiden kanssa ja josta ei jäisi uupumaan mitään työhyvinvoinnin tekijää. Tuossa yhteydessä törmäsin Työhyvinvointitalo -malliin, joka pohjautuu Juhani Ilmarisen ym. (2003) Työkykytaloon. Tuon törmäyksen jälkeen minun työhyvinvointini on ollut talon muotoinen.

Työhyvinvointitalo rakentuu kerros kerrokselta ja huone huoneelta kuten Työkykytalokin. Kivijalkana talossa on terveys ja toimintakyky. Kerroksista löytyy osaaminen, arvot, asenteet, motivaatio ja omat huoneet ovat saaneet niin työolot, työn sisältö ja vaatimukset, työyhteisö kuin johtaminenkin. Kattona on työkyky, jota mielestäni voidaan täydentää työkykyisyydellä ja/tai työkuntoisuudella. Talon seinien ulkopuolella on toimintaympäristö verkostoineen. Siellä ovat perhe, ystävät, läheiset sekä koko yhteiskunta ja maailma, jotka kaikki tavalla ja toisella ovat vaikuttamassa meidän jokaisen työntekoon, työkykyyn ja työhyvinvointiin.

Työkykytalo on kuin mikä tahansa talo; sen kuntoa on seurattava, se vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja välillä joutuu tekemään isompaa remonttia, ehkä jopa peruskorjauksen tai sitten pelkkä verhojen vaihto riittää piristämään väsähtänyttä olotilaa.

Minna Männikkö

projektipäällikkö

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus

Terveempi Pohjois-Karjala. Tämä oli Pohjois-Karjala projektin ydin, ja samaa työtä Kansanterveyden keskus jatkaa tänäkin päivänä. Järjestämme koulutuksia ja kampanjoita, teemme yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja yhdistysten kanssa sekä vaikutamme erilaisissa tapahtumissa. Kaiken keskiössä on yksi tavoite: hyvinvoiva ihminen.