Reissu-Riikka reissaa

/

Reissaaminen on pääasiassa aina mukavaa ja innolla olen (lähes) joka kerta laukkuja pakkaamassa. Tykkään tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin; se on usein hyvin opettavaista. Mutta siinä vaiheessa, kun reissuja alkaa olemaan useampi per viikko meinaa enin into laantua. Olen ajatellut iän jo vaikuttavan asiaan, varhaiskeski-ikäinen kroppani ei enää ole nuoruuden päivien kunnossa eikä palautuminen yhtä helppoa kuin aiemmin. Reissujen koettuun raskauteen vaikuttaa tietysti aina myös tulevan reissun tarkoitus: onko kyseessä useamman päivän työmatka tiukkoine aikatauluineen vaiko rennompi vapaa-ajan juttu. Joka tapauksessa olen viime aikoina ollut paljon liikkeellä niin töissä kuin vapaallakin, ja tämän vuoksi alkanut kutsua itseäni otsikon mukaisella nimellä.

Perheen ja työn yhteensovittaminen on yksi tämän hetken puhutuimmista aiheista. Meillä on viiden hengen aktiivinen perhe, joten menoa ja meininkiä riittäisi ilman reissutyötänikin. Kiitos ukkokullan ja mummojen, reissaaminen on kuitenkin minulle mahdollistunut! Sosiaali- ja terveysministeriö kirjoittaa aiheesta sivuillaan: ”Perhe-elämän ja työn sujuva yhdistäminen parantaa hyvinvointia sekä kotona että työssä”. Tätä sujuvaa yhdistämistä olen pyrkinyt työssäni toteuttamaan ottamalla ajoittain muksut matkoille mukaan ja vastapainoksi sitten taas pitämällä etäpäiviä kotosalla. Tosin aina se ei ole niin helppoa, koska hankkeemme toiminta-alue on koko suuri Suomen maa ja matkapäiviä kertyy.

Reissaamista pystyy onneksi välillä sumplimaan. Itselleen on jo tällaisen konkarityöntekijän helpompi asettaa rajoja kuin joskus nuorempana. Olen opetellut sanomaan ei monille kissanristiäisille niin töissä kuin vapaallakin, sillä kymmenen-kaksikymmentä vuotta  sitten olleella tahdilla olisin luultavasti jo uupunut aikapäivää sitten. Mutta onneksi nuorena ei liikaa tiennyt, eikä osannut murehtiakaan. Nämä asiat ovat itseänikin luultavasti silloin suojelleet.

Samoin kuin hyvä palautuminen. Urheilijatyttösen elämässäni fysiikka oli kondiksessa ja sen voimallahan tutkimustenkin mukaan työssäkin jaksaa. Nykyisinkin pyrin pitämään kroppani edes jonkinlaisessa kunnossa. Kolmen alakoululaisten äitinä arki tuppaa kuitenkin ajoittain ”hieman” täyttymään monenlaisista menoista. Jokainen perheestämme harrastaa paljon, ja vaatii aikamoista taitoa löytää omille jutuilleen aikaa. Työmatkat ovat toisaalta tähän jonkinmoinen ratkaisu. Matkalla ei ole esimerkiksi kotityövelvoitteita, jolloin voi rauhassa antaa itselleen ja kroppansa hoitamiselle aikaa. Otan aina reissuun mukaan liikuntavarusteita; milloin kuntosalivermeet, lenkkarit, sukset, uimapuvun tai vähintäänkin pilatesrullan. Ja tietysti myös ikioman tyynyn ja korvatulpat, jotta palautuminen olisi parasta mahdollista.

Reissussa myös ravinnon osuus korostuu. Vyötärölle hiipivät kilot ja hiilariväsymys ovat pakottaneet minutkin miettimään syömisiäni. Kokoustarjoilut ovat onneksi viime vuosina kohentuneet ja pyrin myös omalta osaltani vaikuttamaan asiaan mahdollisuuksien mukaan. Ainaisista vehnäpullista ollaan pääsääntöisesti päästy eroon ja tarjolla on yhä useammin vaikkapa tuoreita hedelmiä tai smoothieta. Meillä täällä kotimaassa olisi kuitenkin vielä opiksi otettavaa naapuriltamme Virolta, kuten houkutteleva kuva heidän tarjoiluistaan tammikuiselta verkostoitumisreissulta Tallinnan Vedellä osoittaa.

Summa summarum: myös reissutyössä pätevät vanhat terveyden lait. Lepää, liiku ja syö sopivasti, silloin jaksat!

Riikka Turunen, TyhyverkostoX-hankkeen projektipäällikkö

Aina oppii ja se on ihan parasta

/

© Riku Wallin

Perheeseemme hankittiin ensimmäinen tietokone joskus 90-luvun alkupuolella, noin neljännesvuosisata sitten. Merkki oli IBM ja silloin perin tärkeä numerosarja sen tehoon liittyen oli 386. Kiinnostuin siitä kovin ja opin käyttämään sitä pyörittävää DOS-käyttöjärjestelmää, jossa piti näpytellä komennot. Siinä mielessä aika hyvin, etten silloin vielä osannut lukea tai kirjoittaa. Ne taidot opin vasta myöhemmin koulussa.

Sen IBM:n kanssa askarrellessa minussa syntyi yhä elävä halu ymmärtää, miten tietotekniikka toimii ja ennen kaikkea mitä sillä voi tehdä. Koulukiusattuna tietotekniikan harrastaminen sopi myös ulkopuolisuuden tuntemuksiini. Halusin tulla aina vain paremmaksi ja kehittää itseäni. Jokainen verkkosivuprojekti on edelleen osa tätä kilvoittelua olla parempi tekijä ja ymmärtää, miten saada asiat toimimaan halutusti. Jatka lukemista…

Minä 2.018

/

© Miska Photography

Työskentelin nuorempana eräässä päiväkodissa Turun Hirvensalossa, joka muuten on mantereeseen sillalla yhdistetty saari, mutta se nyt ei tähän liity oikeastaan ollenkaan. Mutta tiedättepähän.

Sitten asiaan. Omaan pienryhmääni kuului tuolloin tomera ja huumorintajuinen noin kolmevuotias tyttö, joka eräänkin kerran – kolmentoista nälkäisen 1–3-vuotiaan, ah niin hiljaisen ja muutenkin seesteisen – päiväruokailun keskellä tokaisi kovalla äänellä ja  ihailevasti, itsetyytyväisyyttä uhkuen ja molempia sanoja hitaasti korostaen: ”Minä ja minä.” Jatka lukemista…