Lapset ja luonto

/

31.1.2019 Hyvinvointi, ympäristö ja liikkuminen neuvottelukunnan järjestämä Takaisin Luontoon –seminaari kokosi lasten kasvatuksen parissa työskenteleviä henkilöitä ja muita kiinnostuneita Joensuun Tiedepuistolla. Seminaarissa saatiin kuulla loistavia asiantuntija-alustuksia luonnon tärkeydestä ihmiselle sekä hienoja, konkreettisia esimerkkejä suoraan kasvattajien arjesta, joilla lasten suhdetta luontoon pyritään pitämään elossa.

Ympäri Suomea ja Pohjois-Karjalaa monessa koulussa ja päiväkodissa tehdään hyvää työtä siinä, kuinka luontoa hyödynnetään päivittäin arjen eri toiminnoissa sekä erilaisin teemoin eri vuorokauden aikoina. Meillä Kiteellä on toiminut viime syksystä lähtien metsäeskari, jossa sananmukaisesti pääpaino on luonnossa olemisella, oppimisella ja kasvamalla. Myös muissa Kiteen varhaiskasvatusyksiköissä luontosuhde on otettu hyvin huomioon viemällä lapsia lähimetsään ja yhdistää siellä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa. Jokainen meistä voi olla varmasti yhtä mieltä siitä, että varhaiskasvatus on juuri se paikka, jossa siemen luonnossa luonnollisesti liikkumiseen on tärkeää laittaa kasvamaan. Kun lapset pääsevät olemaan eri luontoympäristöissä mahdollisimman paljon lapsuusajan, he kaipaavat metsään myös isompana. Olisi tietenkin toivottavaa, että luonnon hyödyntäminen opetuksessa voitaisiin mahdollistaa myös enenevissä määrin eri peruskouluissa, jotta luonteva jatkumo säilyisi. Itse muistan vielä elävästi oman alakouluvaiheen, jossa perinteisiin kuuluivat esim. syksyiset koulun puolukkaretket sekä lopputalviset pilkkiretket nuotiolla makkaran paistoineen. Kouluarjessa saatettiin siirtyä oppitunneilla luonnon helmaan ennalta ilmoittamatta ja luonnossa saattoi vierähtää jopa seuraavakin oppiaine. Oli tietenkin selvää, että koko aikaa ei ehkä oppimiseen jaksanut keskittyä, kun mielikuvitus lähti luonnossa juoksemaan, mutta jaksaakohan sitä koululuokassakaan keskittyä koko tuntia? Unohtamatta tietenkään sitä, että todennäköisesti ulkoa tarttui jotain muuta hyödyllistä innokkaan alakoululaisen haaviin tulevia elämän ylä- ja alamäkiä varten.

On selvää, että varhaiskasvatus- ja kouluyksiköt ovat vain yksi, tosin tärkeä toimija, lasten luontosuhteen säilyttämisessä. Edelleen suurin vastuu lapsesta ja lapsen luonnossa olemisesta on kotijoukoilla. Asumme perheeni kanssa taajamassa ja huomaan omista lapsistani sen, kuinka he odottavat retkeilyhetkille tai kesämökille pääsyä. Olen kysynyt lapsiltani, mikä on parasta retkeilyssä tai kesämökillä oleilussa. Vastaukseksi tulee mm. kivien päällä pomppiminen, majan rakentaminen, uiminen, makkaran paisto, puutikkujen vuoleminen, pihapelit, polkupyörällä ”crossin” ajo poluilla sekä se, että koko perhe on koossa. Edellä mainituista vastauksista aika moni liittyy ilokseni luontoon ja yhdessä olemiseen. Ja missä olivat vastauksista älypuhelin, pleikkari tai jopa karkin syönti? Olen myös pistänyt merkille, että eipähän retkeilyreissuilla tai kesämökillä lasten keskinäiseen kinasteluun tarvitse samalla tavalla puuttua, kuin kotona neljän seinän sisällä. Luonto siis antaa itselleni monella tapaa rentoutumiskeinon: menemällä lasten kanssa luontoon saan oman liikkumisen ja luonnossa olemisen lisäksi lapsille mielekästä tekemistä ilman kinasteluja (Iskän hermot lepää) monipuolista liikuntaa sekä heidät väsyneiksi, jotta he nukahtavat illalla helpommin. Tällöin pääsen itse helpommalla, kun illasta jää aikaa keskittyä omiin asioihini ja itselleni jää hyvä omatunto siitä, että lasten kanssa on touhuttu yhdessä asioita.

Näin kunnan liikunnasta vastaavana viranhaltijana koen, että liikuntaolosuhteiden luonnissa tulevaisuudessa tulisi vieläkin entistä enemmän huomioida luonto. Jo nyt rakennetaan paljon kuntien toimesta frisbeegolfratoja, maastopyöräreittejä, suunnistusolosuhteita ja muita suosittuja liikuntapaikkoja, joissa ihmisiä ohjataan luontoon liikkumaan. Lähiliikuntapaikkoja rakennetaan paljon eri puolille, mutta voisiko lähiliikuntapaikkoja ja leikkikenttiä lapsille jatkossa toteuttaa entistä enemmän luonnon moninaisuutta hyödyntämällä mielikuvituksettomien turva-alustojen ja kiipeilytelineiden sijaan? Näihin talkoisiin kaivattaisiin mukaan myös ohjaavia viranomaisia, jotta turvallisuusnäkökohdat ja tätä kautta palveluntarjoajien vastuut tulisi huomioitua paremmin. Siinäpä olisikin jonkinlaisen seminaarin paikka, että yhdistetään leikkikalusteita rakentavat toimijat, turvallisuusvirastojen tarkastajat sekä palveluja tarjoavat tahot yhteen ja mietittäisiin porukalla mitä mahdollisuuksia meillä on entistä enemmän hyödyntää luontoa lasten leikkipaikkana.

Tapio Niskanen

Kirjoittaja on Kiteen kaupungin vapaa-aikapäällikkö ja HYMLI –ryhmän jäsen, joka pyrkii imemään kaiken tiedon muilta HYMLI-ryhmän jäseniltä, jotta saisi näkökulmaa vieläkin enemmän hyvinvointiin, ympäristöön ja liikkumiseen.

Nepen Semppi — mahdollisuuksia kouluikäisten terveyden edistämiseen

/

Joensuussa Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen aloitteesta yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijoiden ja Nepenmäen yhtenäiskoulun edustajien kanssa syntyi kouluikäisten itsehoitoa tukeva terveyspiste Nepen Semppi. Terveyspisteen tarkoituksena on edistää kouluikäisten terveyttä tarjoamalla tietoa eri terveysteemoista ja lisäksi sen sisältöä on mahdollista hyödyntää opetuksessa.
Riitta Toivanen

Tutkittua tietoa lasten ja nuorten itsehoidosta sekä sen edistämisestä

Lasten ja nuorten itsehoitoa tukevaa terveyden edistämisen ohjausta tai ohjausmuotoja ei ole tutkittu kovinkaan mittavasti. Kouluissa opetussuunnitelmaan kuuluva terveystieto tukee oman terveyden edistämistä, mutta eräs kansainvälinen tutkimus osoitti, että itsehoitoa edistävän ohjauksen tarjoaminen koulussa kattavammin vaikutti selkeästi kouluikäisten terveyteen. Tutkimuksen mukaan tällaisen tiedon anto koulussa vaikutti hyvänlaatuisesti muun muassa verenpaineeseen ja tyytyväisyyteen elämässä. Havaittiin myös, että itsehoidon lisääminen opetussuunnitelmaan näytti vaikuttavan positiivisesti oppilaiden terveystottumuksiin yleensä. (1)

Toisaalta itsehoidon vaikuttavuutta lasten ja nuorten terveyden edistämisessä on tutkittu kansainvälisellä tasolla kouluterveydenhuollon sekä sosiaali- ja yhteiskunnallisen terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Tutkimusten tulokset antavat ymmärtää, että tämä on alue, johon sosiaali- ja terveysalalla tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Itsehoito on huomioitu tehokkaana ja taloudellisena komponenttina terveyspolitiikassa. Eräitä tutkimuksia oli tehty 2–18-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa keskuudessa ja näissä selvisi, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvien itsehoito interventioiden myötä heidän tietämyksensä esimerkiksi psykologisesta hyvinvoinnista kasvoi tehokkaammin, kuin pelkästään vanhemmille suunnattujen intervention myötä. Tutkimusten mukaan itsehoidon mahdollistaminen muuallakin kuin sairaalaolosuhteissa on havaittu toimivaksi ja tämän kehittämiseen yhteiskunnan pitäisi tarttua yhdessä lasten, nuorten ja heidän elämäänsä kuuluvien aikuisten voimin. (2)

Pilotti nimeltä Nepen Semppi

Nepen Semppi-piste

Semppi-terveyspisteet ovat Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen organisoimia itsehoitopisteitä ja nyt niiden hyödyntämistä haluttiin laajentaa osaksi kouluikäisten arkea. Maaliskuussa 2019 Nepenmäen yhtenäiskoululle avattiin kouluikäisten terveyspiste Nepen Semppi, jonka vaihtuvat terveysteemat tarjoavat monipuolisen kattauksen tietoa. Teemojen sisältö ja materiaalit toimivat opetuksessa luovana apuvälineenä sekä tämän lisäksi terveyspiste tukee koulun oppilashuoltoa materiaalin sisällön hyödyntämisen mahdollisuudella oppilaiden hyvinvointia edistävässä työssä. Nepen Sempin suunnittelutyössä ovat olleet mukana Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen ja kahden terveydenhoitajaopiskelijan lisäksi Nepenmäen yhtenäiskoulun kouluterveydenhoitaja sekä muita koulun edustajia.

Pilottina toimiva Nepen Semppi pyrkii tarjoamaan tietoa ja ohjausta itsehoidon edistämiseksi ja sen tueksi. Terveyspisteellä on neljä kouluvuoden aikana vaihtuvaa teemaa, joista ensimmäinen on Mieleni. Se pitää sisällään mielen hyvinvoinnin edistämisen lisäksi itsetunnon ja minäkuvan tukemisen sekä tunne- ja kaveritaitojen harjoittelun eri ikäisten lasten ja nuorten kehitystason huomioiden. Seuraavat teemat tulevat olemaan Ravitsemukseni, Kehoni ja Päihteet. Tietoa eri teemoista tarjotaan muun muassa terveyspisteellä olevan tietokoneen, toiminnallisen materiaalin sekä postereiden ja QR- koodien avulla. Toiminnallisuus terveyspisteellä koettiin yhteistyötahojen keskuudessa erittäin tarpeelliseksi kohderyhmän iän vuoksi, joten siihen pyrittiin vastaamaan muun muassa erilaisten teemoihin sopivien pelien ja tehtävien kautta. Tulevaisuudessa oppilaiden, oppilashuollon, opettajien ja mahdollisesti myös oppilaiden vanhempien käyttökokemukset antavat tietoa terveyspisteen muutostarpeista ja kehittämiskohteista.

Yhteistyötä terveyden edistämiseksi

Nepen Semppi ja sen mielen hyvinvointia käsittelevä ensimmäinen teema ovat olleet aiheena Karelia-ammattikorkeakoulun kahden terveydenhoitajaopiskelijan kehittämistyölle. Kehittämistyö kuuluu terveydenhoitajatutkinnon loppuvaiheen opintoihin sen työelämälähtöisyyden ja terveyden edistämisen eteen tehdyn konkreettisen työn vuoksi. Työelämänedustajien kanssa toteutettu yhteistyö terveyspisteen suunnittelemiseksi on antanut opiskelijoille paljon erilaisia ammattiin liittyviä valmiuksia edistää terveyttä perinteisen terveydenhoitotyön lisäksi luovin menetelmin.

Nepenmäen yhtenäiskoulun kouluterveydenhoitaja Hanna Määttänen aikoo käyttää Nepen Semppiä työssään keväällä 2019. Määttänen kertoo, että hän toteuttaa kolmasluokkalaisten terveystarkastukset osittain ryhmämuotoisena terveysvalistuksena hyödyntäen terveyspisteen Mieleni- teeman materiaalia. Kouluterveydenhoitaja Määttänen suunnittelee painottavansa tämän ikäryhmän tarkastuksissa mielen hyvinvointia ja itsetuntoa terveyspisteen teeman innoittamana ja tulevaisuudessa esimerkiksi kakkosluokkalaisten ollessa kyseessä painopisteenä voisi olla ravitsemus. (3)

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen toiminnanjohtaja Kari Hyvärinen sanoo, että terveyden edistämisen näkökulmasta kehittämiskohteena olleen Nepen Sempin sisältötuotanto ja ideointi on erinomainen esimerkki siitä, miten Nepen Sempin kokonaisuus on rakentunut lasten ja nuorten, koulun henkilökunnan ja oppilaitoksen sekä asiantuntijoiden kesken. Hyvärisen mukaan Nepen Semppi on upotettu hyvin koulun vuosirytmiin vaihtuvine teemoineen, joihin osallistetaan koulun oppilaita ja lisäksi positiivisena seikkana on huomioitava teemojen integroitavuus opetukseen. (4)

Riitta Toivanen

Kirjoittaja on Karelia-ammattikorkeakoulusta valmistuva terveydenhoitaja

Lähteet:

  1. Baldwin C. 1998. Changing health outcomes for African American children: utilizing a self-care health promotion curriculum in urban elementary schools. Journal of Multicultural Nursing & Health. http://web.b.ebscohost.com.tietopalvelu.karelia.fi/ehost/detail/detail?vid=19&sid=96d82e72-e827-460e-88b8-98d9e795036c%40sessionmgr101&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#db=cin20&AN=107287305
  • Beatty S., Callery P., Gellatly J., Kirk S., Milnes L. & Pryjmachuk S. 2012. The effectiveness of self-care support interventions for children and young people with long-term conditions. Child: Care, Health & Development. 2013

http://web.b.ebscohost.com.tietopalvelu.karelia.fi/ehost/detail/detail?vid=21&sid=96d82e72-e827-460e-88b8-98d9e795036c%40sessionmgr101&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#AN=104266964&db=cin20

  • Määttänen, Hanna. suullinen tiedoksianto. 28.3.2019
  • Hyvärinen, Kari. sähköpostiviesti. 22.3.2019

Katse myrskyyn ja luontoon

/

Kirjoittaessani tätä tekstiä ulkona raivoaa Aapeliksi nimetty talvimyrsky. Merellä on noussut ennätyskorkeita aaltoja, sähköt ovat katkenneet kymmeniltä tuhansilta kotitalouksilta ja ajokeli on erittäin huono. Mieleen nousee, millaisesta ilmiöstä nyt on kysymys.

Yksittäisen päivän säästä ei pidä tehdä pitkälle meneviä päätelmiä ilmastonmuutoksesta. Katsettamme laajentamalla voimme tukeutua tutkijoiden tuottamaan tietoon, jonka mukaan ilmastonmuutos on todellisuutta. Maapallon lämpenemisen hidastamista pohtivat valtioiden edustajat viime vuoden lopulla Puolan Katowicessa. Kokouksessa päästiin sopuun päästövähennysten säännöistä.

Ilmastonmuutosta voidaan hillitä monin tavoin. Valtioiden väliset sopimukset kannustavat kansainväliseen yhteistyöhön. Tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimia, joilla hillitään kulutusta ja vähennetään ympäristökuormitusta. Ympäristöhuolen ja ‑ongelmien ollessa rajattomia tarvitaan kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä.

Ympäristökysymysten ratkaiseminen edellyttää kansalaisten uudenlaista asennoitumista. Yhtenä edellytyksenä käyttäytymisen muutokselle ympäristöystävällisempään suuntaan on kestävämmän luontosuhteen rakentaminen. Tällöin tarvitaan myös kasvatusta, joka tähtää valistuneeseen ympäristösuhteeseen.

Ympäristötietoisuuden syvenemistä edesauttavat pohdinnat tarvittavista toimista. Tällä asialla on ollut Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori, filosofi Veli-Matti Värri. Hänen hiljattain ilmestynyt teoksensa ”Kasvatus ekokriisin aikakaudella” on tärkeä ja ajankohtainen julkaisu, joka antaa lukijalleen runsaasti ajattelemisen aiheita.

Värrin näkökulma aiheeseen on laaja. Tutkija ei rajaudu pelkästään esittelemään perinteisiä kasvatuksen keinoja luontosuhteen syventämiseksi. Värri peräänkuuluttaa myös sitä, miten ja millä edellytyksillä voisimme muuttaa vallitsevaa kulutuskeskeistä elämänmuotoamme. Värri osoittaa länsimaisen ihmisen olevan onkalossa, jossa ihminen ”haluolentona” on sosiaalistettu kulutuksen oravanpyörään.

Värri kirjoittaa, että ”vallitseva teknologinen aikahorisontti on ennen kokematon koko ihmiskunnan historiassa”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ”koskaan aikaisemmin ihmisen vaikutusvalta ei ole ulottunut tulevaisuuteen nykyisen kaltaisella vääjäämättömällä kohtalonomaisuudella”. Tuleville sukupolville olemmekin jättämässä ilmastonmuutoksen lisäksi lajikadon, eroosion, öljyn loppumisen ja ydinjätteet.

Tilanteen hankaluudesta huolimatta Värri ei vaivu täydelliseen epätoivoon. Kirjoittaja korostaa kasvatuksen merkitystä ympäristöongelmien ratkaisun osana. Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi, vaan ihmisen luoman tuhon hidastaminen ja estäminen edellyttää välittömiä toimia eli elämän suojelua.

Värrin mukaan vastuullisen ympäristökansalaisen kasvatus alkaa lapsuudesta. Kaikkien kasvatusyhteisöjen tulisikin edistää kasvatusta, joka luo ja ylläpitää empatiaa, kohtuuden hyvettä, arvosuhteita, kuvittelukykyä sekä eettistä toimintakykyä. Myös kasvatusyhteisöjen on kehitettävä kuvittelukykyään ja irtisanouduttava ”kulutuskeskeisestä onkalometafysiikasta”.

Lasten kasvatuksessa ympäristökokemukset ovat avainasemassa. Lapsi tarvitsee tilaa, aikaa ja vapautta koetella omia ruumiillis-aistillisia mahdollisuuksiaan välittömässä ympäristössään. Opinahjojen pitäisi myös sisällyttää ympäristönäkökulma opetussuunnitelmiinsa laadullisesti aivan uusin tavoin.

Pohjois-Karjalan Kansanterveyden keskuksen Hyvinvointi‑, ympäristö- ja liikkuminen ‑neuvottelukunta (HYMLI) tarttuu omalta osaltaan ympäristöhaasteeseen. HYMLIn ja Itä-Suomen Liikuntaopiston torstaina 31. tammikuuta järjestämässä ”Takaisin luontoon” ‑pienoisseminaarissa paneudutaan pohtimaan ihmisten toimintaa luonnossa, luonnon terveysvaikutuksia sekä luonnossa liikkumiseen kasvattamista. Esimerkkitapauksin esitellään, millaisia luontotouhuja on jo toteutettu.

Hannu Itkonen
HYMLI-neuvottelukunnan puheenjohtaja
Liikuntasosiologian professori
Jyväskylän yliopisto