Liikuttava arki

/

Parhaillaan on menossa vuoden liikuttavin ajankohta, marjastus‑, sienestys‑, retkeily- ja metsästyskausi. Näin ainakin itse ajattelen. Kahvipöytäkeskusteluissa ja median välityksellä on saanut kuulla tai lukea tarinoita henkilöistä, jotka ovat keränneet kymmeniä litroja marjoja tai tekaisseet sienikastiketta uusista sienistä. Retkeilyreittitiedusteluita tulee viikoittain ja maastopukuisia ihmisiä on alkanut näkyä enemmän myös katukuvassa. Kiinnostus luontoliikkumiseen on näkynyt eri medioissa ja onhan metsässä liikkuminen kaikenikäisille juuri sitä erinomaista arki‑, hyöty- ja kuntoliikuntaa.

Vähän aikaa sitten paikkakunnallamme Ilomantsissa vierailleet retkeilyn ja pyöräilyn harrastajat ihastelivat keskustan läheisyydestä lähtevää retkeilyreittiä ja syrjäkylien hiekka- ja sorateitä. Näinhän se yleensä on, että muualta tuleva lomailija tai retkeilijä huomaa yleensä paikkakunnan mahdollisuudet, kun taas paikallinen sokeutuu niille ajan myötä. Saatu palaute antaa tukea omille ajatuksilleni siitä, että kuntien tulisikin entistä enemmän korostaa, tukea ja kehittää omia luontaisia liikkumisen- ym. toimintaympäristöä.

Ilomantsin keskustan alueen ympäristöön on ajan myötä muodostunut polkuja kuntalaisten käytön ja hankkeiden myötä liikuntatoimen ylläpitämien kuntoratojen ja retkeilyreitille johtavan yhdysreitin lisäksi. Osassa isommissa kaupungeissa näkemiäni tasoitettuja ja pohjustettuja maastopyöräilyreittejä meillä ei ole, mutta meillä on mielestäni jotakin luontaista ja hienoa. Meillä on upeita, mutkaisia, vesistöjen läheisyydessä kulkevia, metsäisiä, pikkukyliä halkovia hiekka- ja sorateitä ympäri Ilomantsia. Nämä ovat meille paikkakuntalaisille arkisia asioita, joita käytetään työ‑, kauppa- ja mökkikäyntien yhteydessä, mutta monelle muualta tulevalle ne ovat elämys.

Metsänantimien hyödyntäminen, luonnossa ja kyläteillä liikkuminen on vain yksi esimerkki arki- ja hyötyliikunnan saralla. Työssäni kunnan liikuntaviranhaltijana olen saanut seurata muutosta yleisessä liikuntakäyttäytymisessä sekä uusien lajien ja välineiden kirjossa. Mielestäni omatoimi‑, arki- ja hyötyliikunta ei ole yleisesti lisääntynyt, vaikka uusia liikuntalajeja ja ‑muotoja sekä liikkumista helpottavien välineiden kirjo on kasvanut koko ajan. Omatoimi- ja hyötyliikkumisen lisääminen asettaakin haasteita vapaa-aikatoimelle, terveydenhoitohenkilökunnalle sekä seura- ja järjestötoimijoille tulevaisuudessakin, sillä ohjattuja toimintoja toivotaan yhä enemmän ikäryhmään katsomatta.

Kaikkihan me tiedostamme, että varsinkin ikääntyvillä ihmisillä arki- ja hyötyliikunta on erityisen tärkeää jo ihan kotona asumisen ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta. Työikäisillä hyödyt tulevat eniten esille arkijaksamisessa ja hyvinvoinnissa sekä lapsilla arki- ja hyötyliikunta peruskunnon tukipilarin rakentamisessa. Monet ikäihmiset eivät välttämättä miellä marjastusta, piha- ja kotitöitä arki- ja hyötyliikunnaksi, kun taas työssäkäyvät tiedostavat hyöty- ja arkiliikunnan hyödyt, mutta eivät välttämättä saa aikaiseksi esim. kulkea työmatkoja tai kauppakäyntejä muutoin kuin autolla.

Pienten lasten vanhemmilla on isokin vastuu siinä, millaisen elämäntapamallin lapset kotoa saavat. Nuorten vanhempien olisi hyvä miettiä, minkälaista osaa arki‑, hyöty‑, terveys- ja kuntoliikunta tai urheilu näyttelevät perheen elämässä ja miten lasta voisi kannustaa ja tukea myös omaehtoiseen liikkumiseen.

Itse toivoisin näkeväni enemmän vanhempia tuomassa tai saattamassa lastaan kouluun kävellen tai pyörällä. Entäpä jos vanhemmat menisivät vaikka välillä harrastuksiin, kauppaan ja kylään yhdessä lastensa kanssa vaikkapa rattaita pyörällä tai kävellen? Siinä olisi luonteva tapaa vaihtaa päivän kuulumisia ja liikkua itsekin. Välineistä ja varusteistahan se ei enää tänä päivänä ole kiinni eikä mielestäni aina liikuntapaikoistakaan.

Ajatusmallia myös avun tarjoamisen suhteen tulisikin muuttaa enemmän osallistavaksi ja miettiä, käynkö vanhukselle siivoamassa tai haravoimassa vai pyydänkö osallistumaan haravointiin voimiensa mukaan? Samalla tulee hyötyliikkumisen lisäksi vaihdettua kuulumiset ja tuuletettua ajatuksia. Eikä aina tarvitse lähteä etsimään paikkaa kuntoilulle tai kuntouttamiselle, jos kotona olevia portaita voi hyödyntää joka kerta pyykinpesun, saunomisen, kukkien kastelun jne. yhteydessä. Mitä useammin portaita käyttää, sen parempi. Toivoisinkin että voisimme jokainen omassa arjessamme tehdä pieniä, mutta ratkaisevia muutoksia hyöty- ja arkiliikunnan edistämiseksi. Taidankin itse liikuttaa tuttaviani tarjoamalla seuraavat päiväkahvit ulkona paikassa, jonne pääsee liikkumaan vain jalkaisin ja pistää arkiliikunnan siemen itämään.

Eini Ikonen

Kirjoittaja on Ilomantsin kunnan liikuntasihteeri

Avatar

Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus

Terveempi Pohjois-Karjala. Tämä oli Pohjois-Karjala projektin ydin, ja samaa työtä Kansanterveyden keskus jatkaa tänäkin päivänä. Järjestämme koulutuksia ja kampanjoita, teemme yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja yhdistysten kanssa sekä vaikutamme erilaisissa tapahtumissa. Kaiken keskiössä on yksi tavoite: hyvinvoiva ihminen.