Menin fiilistelemään: Ikäihmisten Terveyspäivä (2.10.)

/

Tänään minun ei tarvinnut ajella autolla ympäri Pohjois-Karjalaa, koska Ikäihmisten Terveyspäivä -tapahtuma onkin Joensuun Areenalla. Heti kello 11 täällä on jo hulina ja vilske: melkein 1400 senioria ovat tulleet osallistumaan Terveyspäivään, jonka Suomen seniorikodit ry ja Pohjois-Karjalan liikunta ry järjestävät. Kaikki tuolit ovat käytössä kun kansanedustajan Merja Mäkisalo-Ropposen (SDP) puhe avaa tapahtuman. Mäkisalo-Ropponen antaa puheessa hyviä terveysvinkkiä. Hän erityisesti korostaa aivojen terveyden ylläpitämisen käyttäytymistä, esimerkiksi:
  • liikunta, mieluiten ulkona
  • D-Vitamiini, ainakin pimeässä talvikuukausina
  • vähemmän suolaa
  • vähemmän kovaa (eläinperäistä) rasvaa, enemmän pehmeää (kasviperäistä) rasvaa
  • riittävä veden juominen
  • tarpeeksi ja hyvälaatuista unta
  • sosiaalinen kanssakäyminen
  • ristisanatehtävä
  • osallistuminen kulttuuritapahtumaan, esim. tansseihin, konsertteihin, kuoroihin

Hänen koko puheensa käännetään samanaikaisesti viittomakieleksi. Kuuntelen suurella mielenkiinnolla, kunnes puhe päättyy. Seuraavaksi on musikaalinen ”Humut kylässä” -esitys ja minä katselen ohjelman alkua. Sitten menen virran mukana ja teen tutkimusmatkan erilaisiin esittelypisteisiin.

Esittelypisteitä on kymmeniä*! Ja jokaiselta pisteeltä saa hymyn, tietoa sekä jotain pientä kivaa. Kun tutkimusmatkani loppuu, reppuni on täynnä esitteitä ja tuotenäytteitä. Hymykin on tarttunut minuun. Tunnelma on huippu! Olen myös nähnyt monta tuttuja: Säpinää, seniorit -kampanjan Voimapäivään osallistuneet Karelia AMKn fysioterapeuttiopiskelijat ovat paikalla, sama kuin Terveysturinat -kiertueeseen osallistuneet Pohjois-Karjalan Sydänpiiri ry, Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys ry, Pohjois-Karjalan Selkäyhdistys ry ja Siun Sote. Kun haen itselleni maksuttoman kahvin ja karjalanpiirakan, tapaan myös paikallisia Marttoja, jotka hoitavat kahvilan.

Istun katsomossa, juon kahviani ja alan puhua outokumpulaisen pariskunnan kanssa. Maija ja Lasse Poulula ovat tulleet bussikyydillä Joensuuhun. Myös muut Säpinää, seniorit -kampanjaan osallistuvat kunnat ovat järjestäneet bussikyytejä tähän Terveyspäivään. ”Meidän bussissa oli 48 matkustajaa.”, tietää Lasse. Maija kertoo, että hän on kerännyt kaikenlaisia esitteitä. ”Tässä on mukava olla ja esittelypisteitä on paljon. Olen erityisen kiinnostunut kuulemisesta, näkemisestä ja suuhygieniasta.”, hän sanoo. Maijan sekä Lassen mielestään Ikäihmisten Terveyspäivä on hyvä ja tarpeellinen tapahtuma senioreille. ”Tämä tapahtuma antaa paljon tietoa ja se kannustaa ikäihmisiä huolehtimaan omasta terveydestään.”, Lasse tiivistää. ”Tulemme varmasti myös ensi vuonna, jos kyyti järjestyy.”, sanoo Maija.

Katsomolta minulla on hyvä näköala koko Areenaan. Näen, että pisin jonot ovat Karelia AMKn Fysiotikka esittelypisteeseen, Joensuun kaupungin suuhygienian esittelypisteeseen ja Itä-Suomen liikuntaopiston niskahartiahieronnanpisteeseen. Lavalla ja lavan edessä on nyt ohjattu liikuntatuokio musiikin tahdissa, kun Raimo Saarelaisen (Itä-Suomen kuulopiiri), Sirpa Kannasojan (YTT, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto) ja Marjatta Lackmanin (Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry) luennot ovat jo ohi.

Palaan väkijoukkoon Areenalla. Kaipaisin itsekin niskahierontaa, mutta jono on aivan liian pitkä. Jonon vierestä löydän kuitenkin kiinnostavan näköisen laiteen: käden puristusvoimamittari. Testaan omaa voimaani ja yllätyn tuloksesta – minun vahva käsi ei olekaan minun vahva käsi. ”Se riippuu kunnosta ja lihaksista. Puristusvoima kertoo paljon henkilön yleisestä kunnosta ja sitä voi treenata.”, kertoo Pokalin esittelypisteen vetäjä, kun kysyn miksi minun vasen käsi on vahvempi kuin oikea käteni.

Treenaaminen on myös Karelia AMKn esittelypisteessä tärkeä teema. Tässä hauskat MOTO Tiles liikuntataalat mittavat ja kehittävät motoriikan ja liikkuvuuden. Mutta ennen kaikkea se laite innostaa liikkumaan ja Joensuun Areenassakin ihmiset mielellään pistävät jalat heilumaan.

Tapahtuma on tulossa loppuun, mutta on vielä aikaa arpoa Joensuun Säpinää, seniorit -kahviämpäri. Joensuu kaupungin liikuntakoordinaattori Olga Wasenius hoitaa arpajaiset ja onnellinen voittaja löytyy kolmannella vedolla. Ämpäri kainalossa ja hymyillen voittaja kävelee pois ja niin minäkin lähden ulos Areenalta. Seison hetken auringossa ja mietin, miten ihana se on asua paikassa, joka kunnioittaa vanhuksia ja välittää niin paljon heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Sitten vaellan toimistoon. Oli se taas hyvä päivä.

 

*Esittelijät (2018)

Joensuun kaupunki, Joensuunseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, OmaisOiva Omaishoitajaliitto, Liikenneturva, Joensuun Seudun Diabetes ry, Joensuun Sydänyhdistys ry, Nordea, Pihlajalinna, Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Karjalan piiri ry, Sotainvalidien Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry, Suomen Seniorikodit ry, Siun Sote (ikäneuvola, seniorineuvonta Ankkuri, kuulokeskus, silmäkeskus näön kuntoutus, suun terveydenhuolto), Karelia AMK, Joensuun seudun Kansalaisopisto, Joensuun kaupungin Suuhygienisti, Joen Severi ry, VESOTE-hanke, OP, PKO, Karjalainen, Itä-Suomen liikuntaopisto, Pohjois-Karjalan luustoyhdistys ry, Joensuun Reumayhdistys ry, Suomen Sjögrenin syndrooma -yhdistys ry, Toivonlahti, Virkkulan Ystävät ry, Kuuloklinikka Hakala Oy, Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys ry, Pohjois-Karjalan Selkäyhdistys ry, Pohjois-Karjalan Allergia- ja Astmayhdistys ry, Kuuloliitto ry, Joensuun seudun kuulo ry, Kuurojen liitto, Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry

Menin fiilistelemään: Terveysturinat -kiertueen finaali (29.9.)

/

Tänä vuonna Terveysturinat -kiertue toteutettiin neljännen kerran neljässä eri kunnassa ympäri Pohjois-Karjalaa: Joensuussa oltiin Aivoviikolla (13.3.), Kiteellä turinoitiin Maailman terveyspäivänä (7.4.), Juuassa keskusteltiin Syöpäviikolla (22.5.) ja Sydänpäivänä (29.9.) kiertue päätyi Polvijärvelle. Seuraava teksti on lyhyt vaikutelma kiertueen finaalista…

On Maailman Sydänpäivä. Kun tulin tänään töihin, en olisi arvannut, että tutkisin kivekset Polvijärven S-Marketin pihalla. Mutta tässä minä nyt olen, silikonikivekset kädessä etsimässä epätavallisia kyhmyjä. Osallistun Terveysturinat -kiertueen finaaliin ja silikonikivekset sekä -rinta ovat interaktiivisia näyttelyesineitä Pohjois-Karjalan syöpäyhdistyksen pöydällä. Pöydän takana seisova sairaanhoitaja Marketta Komulainen selittää minulle itsensä tutkimisen merkitystä syövän varhaisen havaitsemisen yhteydessä, kun lopultakin löydän myös mallirinnassa viimeisen kyhmyn (se oli yllättävän vaikea!). Pohjois-Karjalan syöpäyhdistys on vain yksi viidestä toimijasta, jotka ovat tulleet tänään Polvijärvelle turinoimaan terveydestä.

Kävelen seuraavaan pöytään. Punaisen pöytäliinan päällä Elmo pötköttää auringossa, silmät kiinni, suu auki, rinta paljaana. Elmon rintaan on kiinnitetty kaksi elektrodia. ”Kädet irti potilasta! Defibrilloin. Paina oranssia painiketta nyt!”, defibrillaattori komentaa ja minä tottelen. Tämä on minulle ensimmäinen kerta kun käytän deffaa. Mutta useimmat ohikulkijat onneksi kertovat, että he osaavat käyttää tätä laitetta ja tietävät, mistä niitä löytyy. Pohjois-Karjalan Sydänpiirin hanketyöntekijä Tarja Tolvanen ilahtuu: ”Se on mahtava, koska hätätilan ensimmäiset minuutit ovat kaikkein kriittisimmät. Deffan käyttö voi pelastaa hengen.” Vaikka deffa on monille tuttu laite, eivät kaikki uskaltaisi käyttää sitä. ”Se sähkö, se on pelottava. Pelkään, että vahingoittaisin potilasta enemmän kuin auttaisin häntä.”, yksi rouva ujosti myöntää. Tolvanen yrittää lohduttaa häntä: ”Deffa on täysin turvallinen ja koska se antaa selkeät ohjeet, käyttö on melko helppoa. Pitää toimia vain ohjeen mukaan ja muistaa, ettei potilasta saa koskea silloin kuin laite analysoi potilaan sydänrytmiä eikä silloin kuin laite antaa defibrilloivan sähköiskun. Kun on märkä ympäristö, pitää muistaa myös se, että vesi johtaa sähköä.” Sitten rouva harjoittelee vielä kerran Elmon kanssa – ja hyvinhän se onnistuu! Sähköiskun jälkeen, laite alkaa piipata. ”Mitä nyt?”, rouva ihmettelee. ”Deffa piippaamalla antaa rytmiä painelu-puhalluselvytyksille.”, Tolvanen selittää. Ennen kuin rouva lähtee eteenpäin, Tolvanen vielä korostaa muiden ensiapukäytäntöjen tärkeyttä, nimittäin ambulanssin kutsumista välittömästi sekä painelu-puhalluselvytyksen aloittamisesta. ”Missään tapauksessa deffa ei korvaa muuta ensiaputoimenpidettä, se vain täydentää sitä.”, Tolvanen päättelee.

Kolmas pöytä on Pelituen pöytä. Täällä suunnittelija Hanna Karvinen turinoi raha- ja digipeleistä. Yllätyn kovasti, kun hän kertoo minulle, että suomalaiset käyttävät vuodessa keskimäärin 600 euroa rahapeleihin. Kuitenkin vain muutama ohikulkija puhuu avoimesti rahapeliongelmista. Joku kertoo, että veli pelaa liikaa rahapelejä, joku toinen sanoo, että ex-aviomies tuhlaa kaikki rahansa nettipeliin. Ei kukaan kuitenkaan mainise, että itsellä olisi ongelmia. ”On aina vaikea myöntää, jos on ongelma. Usein siihen liittyy häpeä, joskus on jo suuret velat. Ihminen kärsii, se voi vaikuttaa psyykeen ja käyttäytymiseen. Liian usein ihminen jää ongelmansa kanssa yksin.”, Karvinen kertoo. Minä itse olen enemmän huolissani videopeleistä: kasvoin itse ilman digipeliä ja myös telkun katselemista oli kovasti rajoitettu. Nykymaailmassa, digitaaliset mediat kuuluvat arkipäivään – myös jo lapsille. Mutta kuinka paljon ruutuaikaa on sopiva, paljonko on liikaa? ”Kiinteää ruutuaikaa ei enää ole. Pääasia on, että kaikki on tasapainossa. Elämän arkitehtävät ja suhteet eivät saa kärsiä pelaamisen takia ja on tärkeä pitää tauot. Sen mukaisesti voi luoda omalle perheelle sopivia sääntöjä.”, Karvinen rauhoittaa minua. Se kuulostaa kyllä järkevältä.

Myös Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksella on oma pöytä. Täällä terveysneuvoja Anne Turunen ja terveyden edistämisen suunnittelija Eeva Ruutiainen keskustelevat ohikulkijoiden kanssa omasta istumisen määrästään ja viittaavat riskeihin, jotka syntyvät pitkäkestoisesta istumisesta. Onneksi useimmat ohikulkijat kertovat, etteivät he istu paljon. ”Olen eläkeläinen, ei tarvitse enää istua kahdeksan tuntia toimistossa. Minä keksin aina jotain kivaa tekemistä, niin se vain tulee luonnollisesti että en istu paljon paikallani.”, yksi rouva selittää.

Lopuksi menen vielä S-Marketin sisään, jossa Pohjois-Karjalan Marttojen ravitsemusterapeutti Silja Tarvonen seisoo rasvatuotteiden hyllyn edessä ja turinoi ostajien kanssa terveellisistä rasvoista. Hän kysyy myös minulta, mitä leipärasvaa minä käytän. Minä vastaan ja kuulen sitten että: ”Kevyet tuotteet eivät ole oikeasti ideaalisia. Mahdollisimman rasvaton ruokavalio oli joskus trendi ja jopa suositus, mutta nykyään tiedämme, että vartalo kyllä tarvitsee rasvaa, nimittäin terveellistä rasvaa. Hyvä rasva on pehmeä, eli kasviperäinen rasva. Ja hyvä rasvapitoisuus on yli 60 %.” Sitten Tarvonen näyttää minulle muutamia suositeltavia tuotteita. Minä kysyin, tuliko monta ihmistä hänen kanssaan keskustelemaan tänään. ”Olen puhunut tänään ainakin kymmenen ihmisen kanssa ja osa heistä päätyi sitten ostamaan sen terveellisemmän vaihtoehdon.” hän kertoo tyytyväisenä. Minäkin ostan margariinia kotiin ja menen taas ulos.

Aurinko on paistanut koko päivän, mutta pikku hiljaa se alkaa laskea: on aika lähteä takaisin Joensuuhun. Margariini repussa ja uutta tietoa päässä lähden kotia kohti. Tämä oli kiva finaali. Kiitos ja nähdään taas ensi vuonna!

Menin fiilistelemään: Säpinää, seniorit -kampanjan Tanssipäivä (25.9.)

/

On aurinkoinen päivä ja minä olen ensimmäistä kertaa Ilomantsissa. Kun astun liikuntahallin rakennuksen sisään, yllätyn kuinka iso se on. Vaikka Säpinää, seniorit -julisteet näkyvät joka nurkassa, en tiedä mihin mennä. Onneksi Ilomantsin liikuntasihteeri Eini Ikonen huomaa minut ja toivottaa minut iloisesti tervetulleeksi. ”Ilomantsi on kyllä aktiivinen kunta.”, Ikonen kertoo, kun hän ohjaa minua kuntosalille, jossa pidetään Tanssipäivää. Hallista kuuluu jo musiikkia, mutta jutustelun ääni paljastaa, että useimmat osanottajat ovat vielä pukuhuoneessa. Suunnistan pukuhuoneeseen, otan kengät pois ja kuuntelen juttelua. Puhe on terveydestä, erityisesti influenssarokotuksen tarpeellisuudesta keskustellaan. Tunnelma on pirteä.

Minä menen hallille puhumaan Mikko Heikkisen kanssa, joka hoitaa tilaisuuden musiikkia tänään. ”Yleensä minulla on vähän erilainen yleisö”, nuoriso-ohjaaja Heikkinen vitsailee, kun hän laittaa ensimmäisen humpan soimaan. Huomaan riemukkaasti, että musiikki ei tulee pelkästään Spotifystä, vaan myös oikeasta vinyylisoitimesta. Paikalla on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Kun tanssit alkavat, lavalla on hetken aikaa vain kaksi paria. Muutamaa tahtia myöhemmin daamit ovat kuitenkin keksineet ratkaisuun: ”Minä vien.”, osaa heistä päättää ja naisparit muotoutuvat. Kohta jo kaikki osallistujat tanssivat.

Ennen kun lähden seuraavalle kunnalle, kysyn vielä miten Tanssipäivä Ilomantsissa jatkuu. ”Kohta pidetään kahvitauko ja sen jälkeen tulee Rauni Penttinen esittelemään meille Vire-Laviksen.”, Heikkinen tiivistää loppupäivän ohjelman. Vire-Lavis on lavatanssijumppa, joka toteutetaan pääosin istuen ja/tai tuolia apuna käyttäen. Näin se sopii myös henkilöille, joilla on sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi toimintakyvyn rajoituksia. Kun poistun, halli on täynnä musiikkia, tanssia ja kikatusta.

On kahvitauko kun saavun Outokumpuun. Olen hämmästynyt osanottajien määrästä. ”Tässä on varmasti yli 80 osallistujaa. Ja iso osa heistä tulee Polvijärveltä”, todistaa Polvijärven eläkeliiton puheenjohtaja Jaakko Antikainen. Outokummun Urheilutalossa outokumpulaiset ja polvijärveläiset seniorit tanssivat tänään yhdessä Maija Muikun musiikin tahtiin. Polvijärveläisille järjestettiin kyyti Outokumpuun ja Urheilutalossa seniorit pääsevät sekä uimaan että tanssimaan.

”Tämä on aivan ihana!”, iloitsee yksi rouva Polvijärveltä kahvipöydässä. ”Minä kävin jo uimassa ja kohta menen takaisin tanssimaan.” Hänen vieressään istuva outokumpulainen nainen lisää: “Tanssiminen on niin paljon muutakin kuin pelkkä liikuntaa: pääset ulos talosta, tapaat ihmisiä — se on tämän tapahtuman kauneus!” Myös Polvijärven vapaa-aikasihteeri Sirpa Halonen on tyytyväinen: ”Tanssipäivä on oikein iloinen ja mukava tapahtuma. Hyvin se on onnistunut.”

Seuraavana Heinävesi. Pääsen Monitoimitaloon erään sivusisäänkäynnin kautta. Seuraan musiikkia biljardipöydän ohi, pieneen saliin. Täällä soi Metsälampi-yhtye noin kolmillekymmenille senioreille. Osa heistä tanssii, osa istuu kahvilla. ”Ei kaikki enää jaksa tanssia, mutta he kyllä nauttivat yhdessäolosta ja musiikista.”, Heinäveden vapaa-aikaohjaaja Markus Lindroos kuvailee Tanssipäivän tilannetta.

Kun viimeinen valssi soi, menen puhumaan kahvittelevan naisryhmän kanssa. ”Tanssipäivä on hieno!”, sanoo Tyyne. Hertta on samaa mieltä ja hän vielä lisää: ”Myös ensi viikon Terveyspäivää ja Joensuun reissua odotan jo innoilla.” Säpinää, seniorit -kampanjaan osallistuvat kunnat järjestävät kyytiä Joensuun Areenalle ensi tiistaina 2.10. mahdollistaen senioreille osallistumisen Terveyspäivään.

Heinäveden Tanssipäivä on ohi ja minä pääsen puhumaan bändin kanssa. ”Tanssiminen on ideaalinen liikuntamuoto senioreille: se kehittää sekä lihaksia että aivoja ja tarjoaa sosiaalista kanssakäymistä.”, yhtyeen laulaja tiivistä Tanssipäivän tarkoituksen. Sitten minä lähden eteenpäin Liperiin.

Liperissä Tanssipäivä on juuri loppunut ja Liperin karaokekerho, joka tässä huolehti musiikista, on purkamassa kamat. ”Sali oli tosi iso. Vaikka meille tuli yli 50 osallistujia, kyllä lisää väkeä olisi vielä mahtunut mukaan.”, kertoo Tuulikki Suhonen, Liperin karaokekerhon puheenjohtaja. Kun soitan Liperin erityis- ja terveysliikunnanohjaajalle Hennariikka Virtaselle, hän raportoi: ”Tanssipäivänä meillä oli mukava tunnelma. Varsinkin kun valssi tai humppa soi, porukka tanssi. Ihmiset vaikuttivat erityisen tyytyväiseltä.” Ja niin minäkin olen tyytyväinen tähän Tanssipäivän-kiertueeseen.