Menin fiilistelemään: Terveysturinat -kiertueen finaali (29.9.)

/

Tänä vuonna Terveysturinat -kiertue toteutettiin neljännen kerran neljässä eri kunnassa ympäri Pohjois-Karjalaa: Joensuussa oltiin Aivoviikolla (13.3.), Kiteellä turinoitiin Maailman terveyspäivänä (7.4.), Juuassa keskusteltiin Syöpäviikolla (22.5.) ja Sydänpäivänä (29.9.) kiertue päätyi Polvijärvelle. Seuraava teksti on lyhyt vaikutelma kiertueen finaalista…

On Maailman Sydänpäivä. Kun tulin tänään töihin, en olisi arvannut, että tutkisin kivekset Polvijärven S-Marketin pihalla. Mutta tässä minä nyt olen, silikonikivekset kädessä etsimässä epätavallisia kyhmyjä. Osallistun Terveysturinat -kiertueen finaaliin ja silikonikivekset sekä -rinta ovat interaktiivisia näyttelyesineitä Pohjois-Karjalan syöpäyhdistyksen pöydällä. Pöydän takana seisova sairaanhoitaja Marketta Komulainen selittää minulle itsensä tutkimisen merkitystä syövän varhaisen havaitsemisen yhteydessä, kun lopultakin löydän myös mallirinnassa viimeisen kyhmyn (se oli yllättävän vaikea!). Pohjois-Karjalan syöpäyhdistys on vain yksi viidestä toimijasta, jotka ovat tulleet tänään Polvijärvelle turinoimaan terveydestä.

Kävelen seuraavaan pöytään. Punaisen pöytäliinan päällä Elmo pötköttää auringossa, silmät kiinni, suu auki, rinta paljaana. Elmon rintaan on kiinnitetty kaksi elektrodia. ”Kädet irti potilasta! Defibrilloin. Paina oranssia painiketta nyt!”, defibrillaattori komentaa ja minä tottelen. Tämä on minulle ensimmäinen kerta kun käytän deffaa. Mutta useimmat ohikulkijat onneksi kertovat, että he osaavat käyttää tätä laitetta ja tietävät, mistä niitä löytyy. Pohjois-Karjalan Sydänpiirin hanketyöntekijä Tarja Tolvanen ilahtuu: ”Se on mahtava, koska hätätilan ensimmäiset minuutit ovat kaikkein kriittisimmät. Deffan käyttö voi pelastaa hengen.” Vaikka deffa on monille tuttu laite, eivät kaikki uskaltaisi käyttää sitä. ”Se sähkö, se on pelottava. Pelkään, että vahingoittaisin potilasta enemmän kuin auttaisin häntä.”, yksi rouva ujosti myöntää. Tolvanen yrittää lohduttaa häntä: ”Deffa on täysin turvallinen ja koska se antaa selkeät ohjeet, käyttö on melko helppoa. Pitää toimia vain ohjeen mukaan ja muistaa, ettei potilasta saa koskea silloin kuin laite analysoi potilaan sydänrytmiä eikä silloin kuin laite antaa defibrilloivan sähköiskun. Kun on märkä ympäristö, pitää muistaa myös se, että vesi johtaa sähköä.” Sitten rouva harjoittelee vielä kerran Elmon kanssa – ja hyvinhän se onnistuu! Sähköiskun jälkeen, laite alkaa piipata. ”Mitä nyt?”, rouva ihmettelee. ”Deffa piippaamalla antaa rytmiä painelu-puhalluselvytyksille.”, Tolvanen selittää. Ennen kuin rouva lähtee eteenpäin, Tolvanen vielä korostaa muiden ensiapukäytäntöjen tärkeyttä, nimittäin ambulanssin kutsumista välittömästi sekä painelu-puhalluselvytyksen aloittamisesta. ”Missään tapauksessa deffa ei korvaa muuta ensiaputoimenpidettä, se vain täydentää sitä.”, Tolvanen päättelee.

Kolmas pöytä on Pelituen pöytä. Täällä suunnittelija Hanna Karvinen turinoi raha- ja digipeleistä. Yllätyn kovasti, kun hän kertoo minulle, että suomalaiset käyttävät vuodessa keskimäärin 600 euroa rahapeleihin. Kuitenkin vain muutama ohikulkija puhuu avoimesti rahapeliongelmista. Joku kertoo, että veli pelaa liikaa rahapelejä, joku toinen sanoo, että ex-aviomies tuhlaa kaikki rahansa nettipeliin. Ei kukaan kuitenkaan mainise, että itsellä olisi ongelmia. ”On aina vaikea myöntää, jos on ongelma. Usein siihen liittyy häpeä, joskus on jo suuret velat. Ihminen kärsii, se voi vaikuttaa psyykeen ja käyttäytymiseen. Liian usein ihminen jää ongelmansa kanssa yksin.”, Karvinen kertoo. Minä itse olen enemmän huolissani videopeleistä: kasvoin itse ilman digipeliä ja myös telkun katselemista oli kovasti rajoitettu. Nykymaailmassa, digitaaliset mediat kuuluvat arkipäivään – myös jo lapsille. Mutta kuinka paljon ruutuaikaa on sopiva, paljonko on liikaa? ”Kiinteää ruutuaikaa ei enää ole. Pääasia on, että kaikki on tasapainossa. Elämän arkitehtävät ja suhteet eivät saa kärsiä pelaamisen takia ja on tärkeä pitää tauot. Sen mukaisesti voi luoda omalle perheelle sopivia sääntöjä.”, Karvinen rauhoittaa minua. Se kuulostaa kyllä järkevältä.

Myös Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksella on oma pöytä. Täällä terveysneuvoja Anne Turunen ja terveyden edistämisen suunnittelija Eeva Ruutiainen keskustelevat ohikulkijoiden kanssa omasta istumisen määrästään ja viittaavat riskeihin, jotka syntyvät pitkäkestoisesta istumisesta. Onneksi useimmat ohikulkijat kertovat, etteivät he istu paljon. ”Olen eläkeläinen, ei tarvitse enää istua kahdeksan tuntia toimistossa. Minä keksin aina jotain kivaa tekemistä, niin se vain tulee luonnollisesti että en istu paljon paikallani.”, yksi rouva selittää.

Lopuksi menen vielä S-Marketin sisään, jossa Pohjois-Karjalan Marttojen ravitsemusterapeutti Silja Tarvonen seisoo rasvatuotteiden hyllyn edessä ja turinoi ostajien kanssa terveellisistä rasvoista. Hän kysyy myös minulta, mitä leipärasvaa minä käytän. Minä vastaan ja kuulen sitten että: ”Kevyet tuotteet eivät ole oikeasti ideaalisia. Mahdollisimman rasvaton ruokavalio oli joskus trendi ja jopa suositus, mutta nykyään tiedämme, että vartalo kyllä tarvitsee rasvaa, nimittäin terveellistä rasvaa. Hyvä rasva on pehmeä, eli kasviperäinen rasva. Ja hyvä rasvapitoisuus on yli 60 %.” Sitten Tarvonen näyttää minulle muutamia suositeltavia tuotteita. Minä kysyin, tuliko monta ihmistä hänen kanssaan keskustelemaan tänään. ”Olen puhunut tänään ainakin kymmenen ihmisen kanssa ja osa heistä päätyi sitten ostamaan sen terveellisemmän vaihtoehdon.” hän kertoo tyytyväisenä. Minäkin ostan margariinia kotiin ja menen taas ulos.

Aurinko on paistanut koko päivän, mutta pikku hiljaa se alkaa laskea: on aika lähteä takaisin Joensuuhun. Margariini repussa ja uutta tietoa päässä lähden kotia kohti. Tämä oli kiva finaali. Kiitos ja nähdään taas ensi vuonna!

Menin fiilistelemään: Säpinää, seniorit -kampanjan Tanssipäivä (25.9.)

/

On aurinkoinen päivä ja minä olen ensimmäistä kertaa Ilomantsissa. Kun astun liikuntahallin rakennuksen sisään, yllätyn kuinka iso se on. Vaikka Säpinää, seniorit -julisteet näkyvät joka nurkassa, en tiedä mihin mennä. Onneksi Ilomantsin liikuntasihteeri Eini Ikonen huomaa minut ja toivottaa minut iloisesti tervetulleeksi. ”Ilomantsi on kyllä aktiivinen kunta.”, Ikonen kertoo, kun hän ohjaa minua kuntosalille, jossa pidetään Tanssipäivää. Hallista kuuluu jo musiikkia, mutta jutustelun ääni paljastaa, että useimmat osanottajat ovat vielä pukuhuoneessa. Suunnistan pukuhuoneeseen, otan kengät pois ja kuuntelen juttelua. Puhe on terveydestä, erityisesti influenssarokotuksen tarpeellisuudesta keskustellaan. Tunnelma on pirteä.

Minä menen hallille puhumaan Mikko Heikkisen kanssa, joka hoitaa tilaisuuden musiikkia tänään. ”Yleensä minulla on vähän erilainen yleisö”, nuoriso-ohjaaja Heikkinen vitsailee, kun hän laittaa ensimmäisen humpan soimaan. Huomaan riemukkaasti, että musiikki ei tulee pelkästään Spotifystä, vaan myös oikeasta vinyylisoitimesta. Paikalla on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Kun tanssit alkavat, lavalla on hetken aikaa vain kaksi paria. Muutamaa tahtia myöhemmin daamit ovat kuitenkin keksineet ratkaisuun: ”Minä vien.”, osaa heistä päättää ja naisparit muotoutuvat. Kohta jo kaikki osallistujat tanssivat.

Ennen kun lähden seuraavalle kunnalle, kysyn vielä miten Tanssipäivä Ilomantsissa jatkuu. ”Kohta pidetään kahvitauko ja sen jälkeen tulee Rauni Penttinen esittelemään meille Vire-Laviksen.”, Heikkinen tiivistää loppupäivän ohjelman. Vire-Lavis on lavatanssijumppa, joka toteutetaan pääosin istuen ja/tai tuolia apuna käyttäen. Näin se sopii myös henkilöille, joilla on sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi toimintakyvyn rajoituksia. Kun poistun, halli on täynnä musiikkia, tanssia ja kikatusta.

On kahvitauko kun saavun Outokumpuun. Olen hämmästynyt osanottajien määrästä. ”Tässä on varmasti yli 80 osallistujaa. Ja iso osa heistä tulee Polvijärveltä”, todistaa Polvijärven eläkeliiton puheenjohtaja Jaakko Antikainen. Outokummun Urheilutalossa outokumpulaiset ja polvijärveläiset seniorit tanssivat tänään yhdessä Maija Muikun musiikin tahtiin. Polvijärveläisille järjestettiin kyyti Outokumpuun ja Urheilutalossa seniorit pääsevät sekä uimaan että tanssimaan.

”Tämä on aivan ihana!”, iloitsee yksi rouva Polvijärveltä kahvipöydässä. ”Minä kävin jo uimassa ja kohta menen takaisin tanssimaan.” Hänen vieressään istuva outokumpulainen nainen lisää: “Tanssiminen on niin paljon muutakin kuin pelkkä liikuntaa: pääset ulos talosta, tapaat ihmisiä — se on tämän tapahtuman kauneus!” Myös Polvijärven vapaa-aikasihteeri Sirpa Halonen on tyytyväinen: ”Tanssipäivä on oikein iloinen ja mukava tapahtuma. Hyvin se on onnistunut.”

Seuraavana Heinävesi. Pääsen Monitoimitaloon erään sivusisäänkäynnin kautta. Seuraan musiikkia biljardipöydän ohi, pieneen saliin. Täällä soi Metsälampi-yhtye noin kolmillekymmenille senioreille. Osa heistä tanssii, osa istuu kahvilla. ”Ei kaikki enää jaksa tanssia, mutta he kyllä nauttivat yhdessäolosta ja musiikista.”, Heinäveden vapaa-aikaohjaaja Markus Lindroos kuvailee Tanssipäivän tilannetta.

Kun viimeinen valssi soi, menen puhumaan kahvittelevan naisryhmän kanssa. ”Tanssipäivä on hieno!”, sanoo Tyyne. Hertta on samaa mieltä ja hän vielä lisää: ”Myös ensi viikon Terveyspäivää ja Joensuun reissua odotan jo innoilla.” Säpinää, seniorit -kampanjaan osallistuvat kunnat järjestävät kyytiä Joensuun Areenalle ensi tiistaina 2.10. mahdollistaen senioreille osallistumisen Terveyspäivään.

Heinäveden Tanssipäivä on ohi ja minä pääsen puhumaan bändin kanssa. ”Tanssiminen on ideaalinen liikuntamuoto senioreille: se kehittää sekä lihaksia että aivoja ja tarjoaa sosiaalista kanssakäymistä.”, yhtyeen laulaja tiivistä Tanssipäivän tarkoituksen. Sitten minä lähden eteenpäin Liperiin.

Liperissä Tanssipäivä on juuri loppunut ja Liperin karaokekerho, joka tässä huolehti musiikista, on purkamassa kamat. ”Sali oli tosi iso. Vaikka meille tuli yli 50 osallistujia, kyllä lisää väkeä olisi vielä mahtunut mukaan.”, kertoo Tuulikki Suhonen, Liperin karaokekerhon puheenjohtaja. Kun soitan Liperin erityis- ja terveysliikunnanohjaajalle Hennariikka Virtaselle, hän raportoi: ”Tanssipäivänä meillä oli mukava tunnelma. Varsinkin kun valssi tai humppa soi, porukka tanssi. Ihmiset vaikuttivat erityisen tyytyväiseltä.” Ja niin minäkin olen tyytyväinen tähän Tanssipäivän-kiertueeseen.

Menin fiilistelemään: Säpinää, seniorit -kampanjan Voimapäivä (18.9.)

/

Joensuun Vesikossa treenaataan hymy huulilla

Kuulen naurua ja monien jalkojen askeleita lattialla. Tohmajärven seniorit ovat juuri lämmittelemässä kun astun sisään liikuntahalliin. Paikalla on kahdeksan naista ja kolme miestä, sekä kolme ammattilaista vetäjää. On iloinen ja motivoitunut tunnelma. Lämmittelyn jälkeen alkaa vapaamuotoinen voima- ja tasapainotreeni. Alan jutella osallistujien kanssa. Monet heistä menevät säännöllisesti kuntosalille, mutta löydän myös yhden ensikertalaisen. “Naapurini kannusti minua tulemaan hänen kanssa tänne tänään”, hän selittää tutkiessaan monia erilaisia kuntosalilaitteita. Hän vaikuttaa vielä hieman epävarmalta, mutta saa välittömästi tukea vetäjästä.

Polven ojennus laitteessa istuu innostunut Raili Hiivala (76 v.). Hän kertoo minulle: “Tällaiset kampanjat, jotka kannustavat senioreita liikunnan harrastamiseen, ovat todella tärkeitä. Tykkään tästä kampanjasta hirveästi, annan sille 100 pistettä! Sellaista kaipaa lisää!”

Martti Martiskainen (67 v.) ja Reijo Romppanen (69 v.) ovat tasapainolaudalla harjoittelemassa. Molemmat käyvät säännöllisesti kuntosalilla. ”Menin viime vuonna ensimmäistä kertaa salille ja jotenkin syttyi heti kipinä. Kunnon paranemisen huomasin melkein heti.”, sanoo Martiskainen ja Romppanen on yhtä mieltä: ”Joo, kuntosalilla käymisen jälkeen tuntuu kuin olisi uudelleen syntynyt.”

Nämä kaksi miestä kehuvat kuntosalien kehitystä vuosien varrella. ”Kun olin nuorempi, en ollut kiinnostunut kuntosaleista, en pitänyt niiden tunnelmasta. Mutta nyt on niin paljon uusia laitteita ja ilmapiiri on muuttunut täysin. Nyt siellä on jotain kaikille, iästä ja kunnosta riippumatta.”, Martiskainen selittää. Kun kysyn heiltä mitä heitä motivoi liikkumaan, Romppanen vitsailee: ”Kuolen mieluummin hyvässä kunnossa kuin huonossa kunnossa. Olen sitten myös kauniimpi katsella.”

Kiitän kaikkia keskustelukumppaneita ja lähden eteenpäin Tuupovaaraa kohti. Siellä odottavat fysioterapeutti Juha Jalovaara ja Karelia AMK:n fysioterapeuttiopiskelija Sami Moilanen. He kertovat, että heti kello yhdeksältä aamulla kolme innostunutta naista tuli heidän kanssa treenaamaan. Tunnelma oli kuulemani mukaan täälläkin hyvin virkeä. Ja tämä palaute toistuu joka paikassa, joihin menen Voimapäivänä.

Fysioterapeutti Juha Jalovaara ja Karelia AMK:n fysioterapeuttiopiskelija Sami Moilanen

Noora Oksa (Karelia AMK:n fysioterapeuttiopiskelija) kertoo minulle, että Rantakylässä salilla oli aamun aikana käynyt yli 25 senioria harrastamaan liikunnan. Nyt, Joensuun Vesikossa, hän on ohjaamassa kymmenen seniorin treeniä Juuso Pikkaraisen ja Anniina Eerolan (Karelia AMK:n fysioterapeuttiopiskelijat) kanssa.

Heidän opiskelutoverinsa Julianna Koskinen, Timo Partanan ja Ilkka Pippola ovat Reijolan kuntosalilla. ”Meillä on ollut aika hiljainen päivä. Usein kuultiin, että kampanjan idea on hyvä ja tarpeellinen, mutta kohderyhmä ei vaan tiennyt, että tänään on Voimapäivä heidän kunnallakin.”, kertoo Pippola. ”Mutta meidän aikaa ei mennyt hukkaan. Silloin, kuin ei tarvinnut ohjata kukaan, mekin treenasimme salilla.”, sanoo Partanen. Ja noin Säpinää, seniorit -kampanja pistää myös nuoremmat liikkumaan.

Säpinää, seniorit -kampanjan seuraava tapahtuma on Tanssipäivä (ti 25.9.).

Seuraa oman paikkakuntasi tapahtumia!