Menin fiilistelemään: Terveysturinat -kiertueen finaali (29.9.)

/

Tänä vuonna Terveysturinat -kiertue toteutettiin neljännen kerran neljässä eri kunnassa ympäri Pohjois-Karjalaa: Joensuussa oltiin Aivoviikolla (13.3.), Kiteellä turinoitiin Maailman terveyspäivänä (7.4.), Juuassa keskusteltiin Syöpäviikolla (22.5.) ja Sydänpäivänä (29.9.) kiertue päätyi Polvijärvelle. Seuraava teksti on lyhyt vaikutelma kiertueen finaalista…

On Maailman Sydänpäivä. Kun tulin tänään töihin, en olisi arvannut, että tutkisin kivekset Polvijärven S-Marketin pihalla. Mutta tässä minä nyt olen, silikonikivekset kädessä etsimässä epätavallisia kyhmyjä. Osallistun Terveysturinat -kiertueen finaaliin ja silikonikivekset sekä -rinta ovat interaktiivisia näyttelyesineitä Pohjois-Karjalan syöpäyhdistyksen pöydällä. Pöydän takana seisova sairaanhoitaja Marketta Komulainen selittää minulle itsensä tutkimisen merkitystä syövän varhaisen havaitsemisen yhteydessä, kun lopultakin löydän myös mallirinnassa viimeisen kyhmyn (se oli yllättävän vaikea!). Pohjois-Karjalan syöpäyhdistys on vain yksi viidestä toimijasta, jotka ovat tulleet tänään Polvijärvelle turinoimaan terveydestä.

Kävelen seuraavaan pöytään. Punaisen pöytäliinan päällä Elmo pötköttää auringossa, silmät kiinni, suu auki, rinta paljaana. Elmon rintaan on kiinnitetty kaksi elektrodia. ”Kädet irti potilasta! Defibrilloin. Paina oranssia painiketta nyt!”, defibrillaattori komentaa ja minä tottelen. Tämä on minulle ensimmäinen kerta kun käytän deffaa. Mutta useimmat ohikulkijat onneksi kertovat, että he osaavat käyttää tätä laitetta ja tietävät, mistä niitä löytyy. Pohjois-Karjalan Sydänpiirin hanketyöntekijä Tarja Tolvanen ilahtuu: ”Se on mahtava, koska hätätilan ensimmäiset minuutit ovat kaikkein kriittisimmät. Deffan käyttö voi pelastaa hengen.” Vaikka deffa on monille tuttu laite, eivät kaikki uskaltaisi käyttää sitä. ”Se sähkö, se on pelottava. Pelkään, että vahingoittaisin potilasta enemmän kuin auttaisin häntä.”, yksi rouva ujosti myöntää. Tolvanen yrittää lohduttaa häntä: ”Deffa on täysin turvallinen ja koska se antaa selkeät ohjeet, käyttö on melko helppoa. Pitää toimia vain ohjeen mukaan ja muistaa, ettei potilasta saa koskea silloin kuin laite analysoi potilaan sydänrytmiä eikä silloin kuin laite antaa defibrilloivan sähköiskun. Kun on märkä ympäristö, pitää muistaa myös se, että vesi johtaa sähköä.” Sitten rouva harjoittelee vielä kerran Elmon kanssa – ja hyvinhän se onnistuu! Sähköiskun jälkeen, laite alkaa piipata. ”Mitä nyt?”, rouva ihmettelee. ”Deffa piippaamalla antaa rytmiä painelu-puhalluselvytyksille.”, Tolvanen selittää. Ennen kuin rouva lähtee eteenpäin, Tolvanen vielä korostaa muiden ensiapukäytäntöjen tärkeyttä, nimittäin ambulanssin kutsumista välittömästi sekä painelu-puhalluselvytyksen aloittamisesta. ”Missään tapauksessa deffa ei korvaa muuta ensiaputoimenpidettä, se vain täydentää sitä.”, Tolvanen päättelee.

Kolmas pöytä on Pelituen pöytä. Täällä suunnittelija Hanna Karvinen turinoi raha- ja digipeleistä. Yllätyn kovasti, kun hän kertoo minulle, että suomalaiset käyttävät vuodessa keskimäärin 600 euroa rahapeleihin. Kuitenkin vain muutama ohikulkija puhuu avoimesti rahapeliongelmista. Joku kertoo, että veli pelaa liikaa rahapelejä, joku toinen sanoo, että ex-aviomies tuhlaa kaikki rahansa nettipeliin. Ei kukaan kuitenkaan mainise, että itsellä olisi ongelmia. ”On aina vaikea myöntää, jos on ongelma. Usein siihen liittyy häpeä, joskus on jo suuret velat. Ihminen kärsii, se voi vaikuttaa psyykeen ja käyttäytymiseen. Liian usein ihminen jää ongelmansa kanssa yksin.”, Karvinen kertoo. Minä itse olen enemmän huolissani videopeleistä: kasvoin itse ilman digipeliä ja myös telkun katselemista oli kovasti rajoitettu. Nykymaailmassa, digitaaliset mediat kuuluvat arkipäivään – myös jo lapsille. Mutta kuinka paljon ruutuaikaa on sopiva, paljonko on liikaa? ”Kiinteää ruutuaikaa ei enää ole. Pääasia on, että kaikki on tasapainossa. Elämän arkitehtävät ja suhteet eivät saa kärsiä pelaamisen takia ja on tärkeä pitää tauot. Sen mukaisesti voi luoda omalle perheelle sopivia sääntöjä.”, Karvinen rauhoittaa minua. Se kuulostaa kyllä järkevältä.

Myös Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksella on oma pöytä. Täällä terveysneuvoja Anne Turunen ja terveyden edistämisen suunnittelija Eeva Ruutiainen keskustelevat ohikulkijoiden kanssa omasta istumisen määrästään ja viittaavat riskeihin, jotka syntyvät pitkäkestoisesta istumisesta. Onneksi useimmat ohikulkijat kertovat, etteivät he istu paljon. ”Olen eläkeläinen, ei tarvitse enää istua kahdeksan tuntia toimistossa. Minä keksin aina jotain kivaa tekemistä, niin se vain tulee luonnollisesti että en istu paljon paikallani.”, yksi rouva selittää.

Lopuksi menen vielä S-Marketin sisään, jossa Pohjois-Karjalan Marttojen ravitsemusterapeutti Silja Tarvonen seisoo rasvatuotteiden hyllyn edessä ja turinoi ostajien kanssa terveellisistä rasvoista. Hän kysyy myös minulta, mitä leipärasvaa minä käytän. Minä vastaan ja kuulen sitten että: ”Kevyet tuotteet eivät ole oikeasti ideaalisia. Mahdollisimman rasvaton ruokavalio oli joskus trendi ja jopa suositus, mutta nykyään tiedämme, että vartalo kyllä tarvitsee rasvaa, nimittäin terveellistä rasvaa. Hyvä rasva on pehmeä, eli kasviperäinen rasva. Ja hyvä rasvapitoisuus on yli 60 %.” Sitten Tarvonen näyttää minulle muutamia suositeltavia tuotteita. Minä kysyin, tuliko monta ihmistä hänen kanssaan keskustelemaan tänään. ”Olen puhunut tänään ainakin kymmenen ihmisen kanssa ja osa heistä päätyi sitten ostamaan sen terveellisemmän vaihtoehdon.” hän kertoo tyytyväisenä. Minäkin ostan margariinia kotiin ja menen taas ulos.

Aurinko on paistanut koko päivän, mutta pikku hiljaa se alkaa laskea: on aika lähteä takaisin Joensuuhun. Margariini repussa ja uutta tietoa päässä lähden kotia kohti. Tämä oli kiva finaali. Kiitos ja nähdään taas ensi vuonna!

Nona Näsänen

Nona Näsänen